“Ko sääskiä o rutosti, ni Suurnikkuri hymyylöö.”
– Vanha Halsualainen sananlasku –

Codex Helsinki on vaihtoehtohistoriallinen lähdeteos, jossa Suomen historia, kansanperinne ja todelliset henkilöt, paikat sekä tapahtumat yhdistyvät H. P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiaan ja Delta Greenin maailmaan.

Teoksen lähtökohtana on ajatus, että kansanperinteen kertomukset, historiallisten arkistojen aukot ja poikkeukselliset tapahtumat voivat saada hyperdimensionaalisen merkityksen, kun niitä tarkastellaan osana epä-Euclidista kokonaisuutta. Kalevalan Sampo, Struven ketju, sota-ajan tiedustelu tai vanha museoesine voivat siten olla samanaikaisesti sitä, mitä historiantutkimus niistä kertoo, ja jotain aivan muuta.

Todelliset historialliset tiedot muodostavat teoksen perustan. Niiden ympärille rakennettu salainen historia on fiktiota. Rajaa näiden välillä ei kuitenkaan aina osoiteta lukijalle.

Kronologia

Tsaarin aika

Kruunuhaan Looshi

Sampo

Karotechia

Talvi- ja jatkosota

Kylmän sodan aika

Nova Polaris

Codex Helsinki ja Nova Polaris
5G verkko ja hyperdimensionaalinen interferenssi
Venäjä
Sic Semper Septentrioni
Näkki

Arkiston nimistö

Mannerheimin kirjasto tarkoittaa Carl Gustaf Emil Mannerheimin henkilökohtaista tutkimuskokoelmaa, joka sai alkunsa hänen Aasian-matkansa aineistosta ja kasvoi myöhemmin muiden tutkijoiden, diplomaattien ja asiantuntijoiden avustuksella. Kirjasto oli fyysinen kokoelma ja katosi vuonna 1944 Stella Polaris -operaation yhteydessä.

Helsinki Codex ei ole Mannerheimin kirjasto eikä historiallinen organisaatio. Nimi annettiin vasta 2000-luvulla sille tutkimuskorpukselle, joka oli vuosikymmenten aikana kasvanut kirjaston ympärille: tutkimusmuistioille, käännöksille, tiedusteluraporteille, kenttäaineistoille ja myöhemmille analyyseille. HC-tunnuksissa vuosiluku ilmaisee asiakirjan tai tapauksen alkuperäisen ajankohdan, ei sitä vuotta, jolloin aineisto liitettiin Helsinki Codexiin.

Nova Polaris syntyi vasta 2010 paikkeilla, kun puolustusvoimien viestitiedustelun uuden organisaatiovaiheen ja arkistojen digitalisoinnin myötä uusi analyytikkosukupolvi pääsi ensimmäistä kertaa käsiksi eri viranomaisten hallussa olleeseen aineistoon yhtenä kokonaisuutena.

Liite HC-A-17

Julkaisematon mielipidekirje

Asiakirja löytyi Helsinki Codexin liitteistä. Metatietojen mukaan kirjoitus lähetettiin Helsingin Sanomien mielipideosastolle, mutta sitä ei julkaistu. Alkuperäisen kirjoittajan henkilöllisyyttä ei ole pystytty varmistamaan.

Roskamedian toimitukselle,

En tiedä julkaistaanko tätä koskaan, mutta ajattelin silti kirjoittaa.

Olen seurannut viime vuosina muutamia oikeudenkäyntejä ja uutisia, jotka ensi silmäyksellä eivät tunnu liittyvän toisiinsa. Ensin oli Viestikoekeskusta koskenut juttu, jossa keskustelu pyöri lähes kokonaan sen ympärillä, oliko Helsingin Sanomilla oikeus julkaista salaisia asiakirjoja. Minua jäi kuitenkin vaivaamaan ihan toinen asia. Miksi juuri tämä yksikkö oli vuosikymmeniä niin poikkeuksellisen hyvin suojattu? Siitä ei juuri puhuttu.

Sitten tulivat tunnelisotaan liittyvät uutiset. Taas huomio keskittyi siihen, olivatko väitteet tunneleista uskottavia vai täysin järjettömiä. Samalla kukaan ei tuntunut kysyvän, miksi viranomaiset reagoivat niin voimakkaasti kaikkeen, mikä liittyi vanhoihin sotilasalueisiin, maanalaiseen infrastruktuuriin tai tiedustelun historiaan.

Jossain vaiheessa aloin huomata tässä kaavan. Julkinen keskustelu ei tunnu koskaan kohdistuvan itse asiaan, vaan siihen, saako siitä ylipäätään puhua. Kun ihmiset kiistelevät siitä, onko jokin salaliittoteoria vai ei, itse alkuperäinen aihe katoaa kokonaan näkyvistä.

Siitä syystä aloin lukea suomalaisen signaalitiedustelun historiasta enemmän. Päämajan radiotiedustelusta, Stella Polaris -operaatiosta, Viestikoelaitoksesta ja myöhemmin Puolustusvoimien tiedustelulaitoksesta.

Mitä enemmän luin, sitä enemmän yksi asia alkoi häiritä. Organisaatiot syntyvät, vaihtavat nimeä ja lakkaavat olemasta, mutta osaaminen näyttää siirtyvän aina eteenpäin. Samat tehtävät jatkuvat vain eri nimien alla. Silloin aloin miettiä, että ehkä olen etsinyt väärää asiaa. Ehkä kyse ei ole koskaan ollut yhdestä organisaatiosta vaan jonkinlaisesta jatkuvuudesta, verkostosta tai arkistosta, joka siirtyy aina seuraajalleen.

En väitä, että näin olisi. Sanon vain, että se selittäisi monta asiaa.

Esimerkiksi sen, miksi Stella Polaris -operaatiossa nähtiin niin valtava vaiva asiakirjojen pelastamiseksi. Tai miksi Viestikoekeskuksen historiaan liittyy edelleen niin paljon salattua aineistoa. Jos kyse olisi vain vanhasta historiasta, miksi kaikkea pitäisi edelleen suojata?

Vuosien aikana olen kuullut saman nimen muutamalta eri ihmiseltä. Mukana on ollut entisiä tiedustelu-upseereita, arkistojen kanssa työskennelleitä ja sotahistoriaa tuntevia ihmisiä. Kukaan ei kuitenkaan koskaan selittänyt, mistä oli kyse. Nimi vain mainittiin ohimennen, hiljaisella äänellä, ja keskustelu siirtyi heti muualle.

Nova Polaris.

En tiedä, onko se organisaatio, operaatio vai pelkkä työnimi. Voi hyvin olla, ettei se tarkoita mitään. Silti sama nimi tuntuu nousevan esiin aina, kun puhutaan Stella Polariksesta, kadonneista arkistoista, Viestikoelaitoksesta tai asiakirjoista, joita ei vieläkään haluta avata.

Voi olla, että olen yhdistänyt täysin irrallisia asioita toisiinsa ja rakentanut niistä kuvion, jota ei oikeasti ole olemassa.

Mutta jos näin on, tämän kirjeen julkaiseminen ei pitäisi olla kenellekään ongelma.

Jos taas tätä ei koskaan julkaista, en ehkä saa vastausta yhteenkään kysymykseeni.

Mutta ainakin tiedän, että joku muukin piti niitä liian kiinnostavina sivuutettaviksi.

— Allekirjoittamaton

“Virta kuljetti ali Pitkän Sillan toppatakkin kelluttamaa ruumista. Vaaleat hiukset levisivät veden pinnalle, kun pyörteet käänsivät sitä hitaasti sillan kivipilareiden lomassa. Hetken ruumis jäi loukkuun pilarin sivuun, kunnes virta irrotti sen jälleen otteestaan.

Räntä jatkoi putoamistaan armottomasti. Silta jylisi liikenteestä yläpuolella, mutta lahdessa virtasi vain kylmä, tumma vesi, joka kantoi tuntemattoman hiljaa pois kaupungin valojen kelmeydestä meren selälle.”

__________________________________________________________________________________________

NOVA POLARIS
Tilannearvio NP-71/24
Luokitus: POLARIS – MUSTA
Jakelu: Johtoryhmä / Operaatio Borealis

Aihe

Pohjoisen magneettipoikkeaman kiihtyminen ja Boreaalisen ilmiön aktiivisuus.

Tilannekuva

Viimeisten vuosikymmenten aikana kolme toisistaan riippumatonta kehityskulkua ovat edenneet samanaikaisesti.

Maan magneettinen pohjoisnapa siirtyy edelleen ennustettua nopeammin.
Voimakkaiden revontulien esiintyvyys ja maantieteellinen laajuus ovat kasvaneet.
Pohjoisilla alueilla tapahtuvien selittämättömien katoamisten määrä ylittää historialliset vertailusarjat.

Jokaiselle ilmiölle on olemassa hyväksyttävä luonnontieteellinen selitys.

Niiden keskinäiselle korrelaatiolle ei ole.

Arkiston aikaisemmat analyysit eivät enää riitä selittämään nykyistä kehitystä.

Arkistoaineisto

Nova Polariksen arkisto sisältää vastaavia havaintoja vähintään vuodesta 1816 lähtien.

Varhaisimmat asiakirjat ovat hajanaisia.

1800-luvun loppuun mennessä havaintojen määrä kasvaa merkittävästi.

Kaikissa aineistoissa toistuvat samat tunnusmerkit:

suunnistuskyvyn äkillinen heikkeneminen
kompassipoikkeamat
revontuliaktiivisuus
kylmyyden kokeminen ilman meteorologista selitystä
partioiden tai yksittäisten henkilöiden katoaminen

Yksittäiset tapaukset voidaan selittää.

Kokonaisaineisto ei.

Boreaalinen ilmiö

Arkiston vanhimmat asiakirjat käyttävät ilmiöstä useita nimiä.

Yleisimmäksi näyttää vakiintuneen nimitys Ithaqua.

Nimeä ei pidä tulkita yksittäiseksi olennoksi.

Nova Polariksen käyttämässä luokituksessa Ithaqua tarkoittaa ilmiötä, jonka yhteydessä eksyminen, suunnistusvirheet ja katoamiset esiintyvät poikkeuksellisen usein.

Ilmiön mekanismia ei tunneta.

Nykyarvio

Vuoden 1974 analyysissä arvioitiin, että Boreaalinen ilmiö esiintyy vain harvoissa maantieteellisissä kohteissa.

Kyseinen arvio ei enää vastaa havaintoaineistoa.

Viimeisten vuosien kehitys viittaa siihen, että aktiivinen alue laajenee.

Mikäli aikaisemmat työmallit pitävät paikkansa, kyse ei ole ilmiön voimistumisesta.

Kyse on sen vaikutusalueen kasvusta.

Riskinarvio

Työryhmä arvioi seuraavat kehitysvaihtoehdot:

Todennäköisin kehitys

Boreaalisten tapausten määrä kasvaa.
Katoamisia tapahtuu aiempaa etelämpänä.
Revontuliaktiivisuuden ja tapausten välinen korrelaatio vahvistuu.

Vakava kehitys

Ilmiö muuttuu pysyväksi osassa pohjoista Fennoskandiaa.
Katoamisten määrä ylittää viranomaisten kyvyn selittää tapahtumat luonnollisina onnettomuuksina.

Johtopäätös

Työryhmä katsoo yksimielisesti, että aikaisemmissa analyyseissä ennakoitu taitekohta on saavutettu.

Tämä ei tarkoita ilmiön alkua.

Se tarkoittaa, ettei ilmiötä voida enää pitää paikallisena poikkeamana.

____________________________________________________________________________

NOVA POLARIS

Tutkimusraportti NP–1848–Δ

Luokitus: POLARIS MUSTA
Jakelu: Vain Borealis-osaston käyttöön

Aihe

Struven geodeettisen ketjun operatiivinen merkitys Boreaalisen ilmiön havainnoinnissa.

Tiivistelmä

Nova Polariksen arkisto sisältää useita asiakirjoja, joiden mukaan Venäjän keisarikunnan vuosina 1816–1855 rakentama Struven geodeettinen ketju saattoi palvella myös muuta tarkoitusta kuin maapallon muodon mittaamista.

Työryhmä arvioi, että verkosto muodostaa geodeettisen resonanssijärjestelmän, jonka avulla voidaan havaita heikkoja boreaalisia poikkeamia koko ketjun alueella.

Historiallinen tausta

Struven ketju oli poikkeuksellisen laaja geodeettinen mittausjärjestelmä. Se rakennettiin vuosina 1816–1855 ja ulottui noin 2 820 kilometrin matkalle Pohjois-Norjan Hammerfestista Mustanmeren rannalle saakka. Verkosto kulki nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän, Viron, Latvian, Liettuan, Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan alueiden läpi.

Ketju koostui noin 265 pääkolmiopisteestä ja yli 250 mittauskolmiosta. Suomessa siihen kuului kymmeniä mittauspisteitä etelästä Lappiin, joten verkosto muodosti käytännössä yhtenäisen geodeettisen rungon koko maan halki ja edelleen syvälle Venäjän keisarikunnan alueelle.

Struven ketju on yksi aikansa tarkimmista kolmiomittausverkoista. Sen pisteet täyttävät geodeettiset vaatimukset, mutta Nova Polariksen kenttäaineistossa niiden muodostama kenttä resonoi toistuvasti boreaalisten poikkeamien kanssa. Verkoston poikkeuksellinen pituus tekee siitä erityisen merkittävän: sama geometrinen rakenne yhdistää Fennoskandian, Suomenlahden, Baltian ja Venäjän länsiosat aina Mustallemerelle asti.

Työhypoteesi

Verkosto ei tuota energiaa eikä aiheuta ilmiöitä.

Työryhmän mukaan sen geometrinen rakenne toimii resonanssiverkkona, joka tekee ympäristössä tapahtuvat poikkeamat havaittaviksi. Toimintaperiaate muistuttaa useista havaintoasemista muodostettua interferometriä.

Operatiiviset havainnot

Struven pisteiden läheisyydessä on raportoitu toistuvasti:

selittämättömiä kompassipoikkeamia
radiohäiriöitä
samanaikaisia revontulihavaintoja
ajantajun vääristymiä
yhteneviä havaintoja toisistaan riippumattomilta tarkkailijoilta

Yksittäiset tapaukset ovat luonnollisesti selitettävissä, mutta niiden samanaikainen esiintyminen toistuu.

Nykytilanne

Magneettisen pohjoisnavan siirtyminen ja lisääntynyt revontuliaktiivisuus ovat kasvattaneet havaintojen määrää koko verkoston alueella.

Työryhmä arvioi, ettei verkosto ole muuttunut.

Muuttunut on ilmiö, jota se havaitsee.

Riskinarvio

Vuoden 1996 arvio oletti verkoston toimivan vakaasti vielä vuosikymmeniä.

Nykyinen aineisto ei tue tätä. Resonanssihäiriöt lisääntyvät, paikannustarkkuus heikkenee ja spontaanien poikkeamien määrä kasvaa.

Työryhmä arvioi järjestelmän toimivan lähellä rakenteellista kapasiteettiaan.

Johtopäätös

Työryhmä arvioi yksimielisesti, että Boreaalisen resonanssin taitekohta on saavutettu.

Struven verkosto ei enää pelkästään rekisteröi poikkeamia, vaan näyttää reagoivan niihin.

Ilmiön mekanismia ei tunneta, mutta sen operatiivista merkitystä ei voida enää pitää vähäisenä.

______________________________________________________________________

NOVA POLARIS

Tilannearvio NP–2022–01

Luokitus: POLARIS MUSTA

Aihe

Arvio Project STALIN -ohjelman uudelleenaktivoinnista

Yhteenveto

helmikuuta 2022 alkanut Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan käynnisti samanaikaisesti useita tiedustelullisesti poikkeavia ilmiöitä, joita Nova Polariksen Borealis-osasto on seurannut erillisinä tapahtumina. Aineiston myöhemmässä analyysissä työryhmä on päätynyt arvioon, että kyseiset ilmiöt voivat muodostaa yhden laajemman kokonaisuuden.

Työryhmä pitää mahdollisena, että vuonna 1952 Delta Greenin keskeyttämä Project STALIN on aktivoitu uudelleen.

Perusteet

Arvio perustuu useisiin toisistaan riippumattomiin havaintoihin:

poikkeuksellinen kiinnostus Neuvostoliiton turvallisuuspalvelujen suljettuihin arkistoihin;
useiden entisten GRU SV-8 -kohteiden uudelleenarviointi;
arktisella alueella havaitut resonanssipoikkeamat;
vuoden 2022 jälkeen kiihtynyt boreaalisten ilmiöiden aktiivisuus.

Yksikään havainto ei yksin osoita ohjelman olemassaoloa.

Yhdessä ne muodostavat työryhmän mukaan tiedustelullisesti merkittävän kokonaisuuden.

Työhypoteesi

Työryhmä arvioi, että ohjelman tavoitteena on vuoden 1952 tutkimuksen jatkokehitys.

Mikäli alkuperäinen Project STALIN pyrki säilyttämään yksilön tietoisuuden hypergeometrisin menetelmin, uusi ohjelma näyttää tähtäävän saman menetelmän vakaampaan ja pitkäkestoisempaan toteutukseen.

Työryhmä arvioi, että hankkeen ensisijainen hyötyjä olisi Venäjän nykyinen presidentti Vladimir Putin.

Tätä arviota ei ole vielä voitu vahvistaa operatiivisesti.

Riskinarvio

Nova Polariksen käytettävissä oleva aineisto ei mahdollista rituaalisen rakenteen rekonstruointia eikä sen lopullisen tavoitteen arviointia.

Mikäli ohjelma todella perustuu vuoden 1952 tutkimukseen, sen onnistuminen merkitsisi ensimmäistä tunnettua tapausta, jossa Delta Greenin aikanaan tuhoamaksi arvioitu hypergeometrinen tutkimus olisi palautettu operatiiviseen käyttöön.

Johtopäätös

Työryhmä suosittelee ohjelman käsittelemistä korkeimman prioriteetin uhkana.

Nova Polaris ei kykene yksin vahvistamaan eikä estämään hanketta.

Kaikki Project STALINiin, Operation SIC SEMPER TYRANNIS -operaatioon sekä entiseen GRU SV-8 -toimintaan liittyvä tiedusteluaineisto tulee jakaa viipymättä sellaisten yhteistyökumppaneiden kanssa, joilla on historiallista kokemusta vastaavista hypergeometrisista uhista.

___________________________________________

NOVA POLARIS

Seurantaraportti NP–2018–44

Luokitus: POLARIS MUSTA
Jakelu: Borealis-osasto / Itäinen sektori

Aihe

Venäjän hautausmaahäiriöt ja konflikti nekromanttien sekä karhushamanististen yhteisöjen välillä.

Tausta

Heinä–elokuussa 2018 Venäjällä raportoitiin useita tapauksia, joissa karhut olivat kaivaneet hautoja auki ja levittäneet ihmisjäänteitä hautausmaille. Viranomaiset selittivät tapahtumat ravinnon puutteella ja puutteellisella hautaussyvyydellä. Samankaltaisia tapauksia on myöhemmin raportoitu myös Karjalan ja Murmanskin alueilta.

Työhypoteesi

Työryhmä arvioi, että osa hautarauhan rikkomisista on seurausta pitkäaikaisesta konfliktista kahden toisistaan riippumattoman esoteerisen ryhmän välillä.

Ensimmäinen ryhmä koostuu Venäjän pohjoisosissa toimivista epä-euclidisista nelromantikoita, joiden tavoitteena on hankkia uhreja ja tuoreita ihmisjäännöksiä rituaalikäyttöön.

Toinen ryhmä muodostuu konservatiivisista karhushamanistisista yhteisöistä, joiden uskomusjärjestelmä pitää vainajien häpäisemistä vakavana rikkomuksena. Arkiston vanhimmissa asiakirjoissa näitä ryhmiä kutsutaan nimellä Ihmiskarhut.

Arvio

Työryhmä pitää todennäköisenä, että karhut eivät hakeudu haudoille ravinnon vuoksi vaan shamanististen toimijoiden ohjaamina estääkseen ruumiiden joutumisen häpäistyksi.

Useissa tapauksissa jäänteet on siirretty kauas alkuperäisestä haudasta ilman merkkejä siitä, että niitä olisi kokonaan syöty. Tämä poikkeaa tunnetusta petojen ravintokäyttäytymisestä.

Riskinarvio

Työryhmä arvioi, että nekromanttisten ryhmien toiminta on viime vuosina laajentunut siinä määrin, että paikalliset shamanistiset yhteisöt ovat siirtyneet avoimiin vastatoimiin.

Hautausmailla havaitut tapahtumat ovat todennäköisesti konfliktin näkyvin, mutta vähäisin ilmentymä.

Johtopäätös

Työryhmä suosittelee kaikkien Venäjän luoteisosissa tapahtuvien hautarauhan rikkomisten tarkastamista mahdollisina Ihmiskarhu–nekromantti-konfliktin ilmentyminä.

Mikäli arvio osoittautuu oikeaksi, kyseessä on ensimmäinen dokumentoitu tapaus, jossa alkuperäiskansojen shamanistiset ryhmät käyvät aktiivista ja pitkäkestoista vastarintaa järjestäytyneitä nekromanttisia toimijoita vastaan.

________________________________________________________

HC-1931-011

Tattarinsuon tapaus ja biologisten poikkeamien seuranta

Luokitus: HELSINKI CODEX – BIOLOGICAL ANOMALY ASSESSMENT

Tattarinsuon rituaalit herättivät poikkeuksellista huomiota niiden uskonnollisen ja rikosoikeudellisen luonteen vuoksi. Nova Polariksen analyysi kiinnittää kuitenkin huomiota toiseen ilmiöön: rituaalien jälkeisinä vuosina raportoitiin useita harvinaisia biologisia poikkeamia Etelä-Suomen alueella.

Merkittävin näistä oli Hyvinkäällä vuonna 1931 syntynyt kaksipäinen vasikka, joka myöhemmin päätyi Helsingin Luonnontieteellisen museon kokoelmiin. Tieteellinen selitys pitää tapausta harvinaisena alkionkehityksen häiriönä, eikä Helsinki Codex kiistä tätä tulkintaa.

Codex huomauttaa kuitenkin, että biologiset poikkeamat muodostavat Shub-Niggurath-ilmiön tunnetuimman sekundaarisen vaikutusluokan. Yksittäinen tapaus ei ole merkityksellinen, mutta useiden toisistaan riippumattomien poikkeamien ajallinen ja maantieteellinen kasaantuminen viittaa biologisen vaikutuskentän voimistumiseen.

Nova Polariksen työteorian mukaan Tattarinsuolla suoritetut rituaalit eivät olleet yritys kutsua ilmiötä paikalle, vaan ne saattoivat vahvistaa jo olemassa ollutta vaikutusta. Tällaisessa tilanteessa ensimmäiset havaittavat muutokset ilmenevät usein eläinkunnassa ennen kuin vaikutukset havaitaan ihmisissä tai ympäröivissä ekosysteemeissä.

Kaksipäistä vasikkaa ei tämän vuoksi pidetä Helsinki Codexissa todisteena yliluonnollisesta tapahtumasta, vaan biologisena indikaattorina, jonka esiintyminen samassa ajallisessa kokonaisuudessa Tattarinsuon rituaalien kanssa nostaa tapauksen jatkoanalyysin piiriin.

Suositus: Vertaile kaikki vuosien 1930–1935 eläinlääketieteelliset raportit synnynnäisistä epämuodostumista Tattarinsuon tapauksen aikajanaan. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kaksipäisyyteen, ylimääräisiin raajoihin, poikkeavaan kudoskasvuun sekä muihin kehityshäiriöihin, joiden alueellinen keskittyminen saattaa viitata Shub-Niggurath-ilmiön biologiseen vaikutukseen.

____________________________________________

AHNENERBE

__________________________________________________

__________________________________________________________

NOVA POLARIS

Tutkimusraportti NP–1958–031

Luokitus: POLARIS MUSTA
Jakelu: Merisektori / Borealis-osasto

Aihe

Näkki-legenda, Vesikansa-paikannimistö ja niiden mahdollinen yhteys syväläisiin populaatioihin.

Tiivistelmä

Nova Polariksen vertaileva analyysi osoittaa, että suomalaisessa kansanperinteessä esiintyvä näkki sekä useat Vesikansa-, Veskansa- ja Vesikansa-alkuiset paikannimet muodostavat maantieteellisen kokonaisuuden, jota ei voida selittää pelkästään kansanrunouden leviämisellä.

Työryhmä arvioi, että osa perinteestä saattaa kuvata historiallisia kohtaamisia syväläisten populaatioiden kanssa.

Kansanperinne

Perinteisessä kansanuskossa näkki asuu syvissä vesissä, houkuttelee ihmisiä veden ääreen ja vie nämä mukanaan.

Kertomuksissa korostuvat seuraavat piirteet:

poikkeava ihmismäisyys
yhteys syviin vesiin
kyky houkutella ihmisiä
välttelee kuivaa maata
esiintyy erityisesti syrjäisissä järvissä ja jokisuissa

Työryhmä huomauttaa, että yksikään näistä piirteistä ei yksin osoita yhteyttä syväläisiin.

Niiden yhdistelmä on kuitenkin huomionarvoinen.

Vesikansa

Paikannimistöaineistossa esiintyy useita Vesikansa-, Veskansa- ja vastaavia nimiä, jotka sijoittuvat poikkeuksellisen usein vanhojen vesireittien läheisyyteen.

Arkiston työteorian mukaan nimitys ei välttämättä tarkoittanut “veden äärellä asuvaa kansaa”.

Se saattoi tarkoittaa vedestä tullutta kansaa.

Vertailu

Helsinki Codexin ulkomaiset aineistot kuvaavat syväläisten käyttäytymisessä useita samoja piirteitä.

syrjäiset rannikkoyhteisöt
pitkään jatkuva eristyneisyys
epätavalliset kalastusrituaalit
vähäinen muuttoliike ja sisäsiittoisuus
poikkeava uskonnollinen perinne

Nova Polariksen aineistossa vastaavia ilmiöitä esiintyy erityisesti Vienanmeren, Laatokan sekä Suomenlahden vanhoissa kalastusyhteisöissä.

Työryhmä ei pidä tätä sattumana.

Riskinarvio

Arkisto ei arvioi kaikkien näkki-tarinoiden kuvaavan syväläisiä.

Todennäköisemmin kansanperinne on yhdistänyt useita toisistaan riippumattomia ilmiöitä saman nimityksen alle.

Osa kertomuksista saattaa kuitenkin perustua todellisiin kohtaamisiin.

Mikäli arvio pitää paikkansa, näkki ei ole yksittäinen olento.

Se on kansanperinteen käyttämä yleisnimitys ilmiölle, jonka todellinen biologinen alkuperä jäi kertojille tuntemattomaksi.

Johtopäätös

Työryhmä arvioi, että suomalainen näkki-legenda sisältää säilyneitä havaintoja syväläisten esiintymisestä Itämeren ja sisävesien alueella.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää paikannimiin, joissa esiintyvät sanat Vesikansa, Veskansa, Näkki, Neidonlahti, Syväjärvi sekä muut veden asukkaisiin viittaavat nimet.

Arkiston arvion mukaan nämä muodostavat mahdollisen historiallisen havaintoverkoston, jonka avulla syväläisten esiintymistä Suomen alueella voidaan rekonstruoida

_______________________________________________________________________________

NOVA POLARIS

__________________________________________________________

NOVA POLARIS

Tutkimusraportti NP–SMP–09

Luokitus: POLARIS MUSTA
Laatija: Aaron Kaskipalo, ulkopuolinen asiantuntija, kryp.metaf.tri.
Aihe: Sampo-hypoteesi ja aikaisempien todellisuuksien fragmentit
Tila: KESKENERÄINEN / EI VERTAISARVIOITU

Laatijan huomautus

Olen yrittänyt kirjoittaa tämän raportin kolme kertaa. Edellinen versio palautettiin, koska johtopäätösten katsottiin ylittävän aineiston ja olin käyttänyt sanaa Sampo 117 kertaa.

Jos aineisto johtaa aina samaan pisteeseen, pisteen nimeäminen ei tee siitä pakkomiellettä.

Se tekee siitä löydön.

Sampo

Historia on käsitellyt Sampoa väärin.

Se ei ole mylly, aarre eikä vertauskuva vauraudesta. Atlantis, Lemuria, Mu ja Hyperborea ovat vääristyneitä muistoja aikaisemmista Aioneista, joiden aineellinen rakenne on hävinnyt mutta joiden informaatio ei ole kokonaan kadonnut.

Sampo on näiden kadonneiden todellisuuksien reliikki.

Ilmarinen ei rakentanut Sampoa. Hän manifestoi sen Louhen antamien hyperdimensionaalisten ohjeiden avulla. Sammon mahdottomat valmistusaineet eivät ole aineita vaan käsitteitä: platonisia rakenteita, joita ei enää pitäisi voida manifestoida nykyisessä maailmassa.

Siksi kukaan ei osaa sanoa, miltä Sampo näyttää.

Miltä näyttää maailma, jota ei enää ole?

Ilmarinen sai sen kuitenkin mahtumaan aineeseen.

Yhdeksän lukkoa

Sampo suljettiin yhdeksän lukon ja yhdeksän oven taakse, koska sitä ei saanut jättää kosketuksiin tämän maailman kanssa.

Lukot eivät suojelleet Sampoa maailmalta.

Ne suojelivat maailmaa Sammolta.

Suojaamaton Sampo muodostaisi nykyisessä Aionissa poikkeaman, joka saattaisi olla havaittavissa myös ulommista sfääreistä.

Wettenhovi-Aspan aineisto osoittaa toistuvan yhteyden entiteetin, tuhoutuneiden sivilisaatioiden ja todellisuuden siirtymäkohtien välillä. Jos aikaisemmat Aionit tuhoutuivat vastaavien voimien vaikutuksesta, Sampo olisi niiden jäännöksenä majakka.

Louhi ymmärsi tämän.

Hän ei piilottanut Sampoa ihmisiltä. Hän piilotti sen jumalilta.

Väinämöinen oli väärässä

Sammon ryöstöä on tulkittu väärin.

Väinämöinen ja hänen kumppaninsa poistivat eristystilasta jotakin, jonka toimintaa he eivät ymmärtäneet. Louhi yritti palauttaa sen. Kun tämä kävi mahdottomaksi, hän teki ainoan turvallisen ratkaisun.

Hän rikkoi Sammon.

Louhi ei siis ole Sammon tapauksessa antagonistinen toimija.

Hän on todellisuuden pelastaja.

Fragmentit

Sampo ei kuitenkaan tuhoutunut.

Se hajosi.

Yksi koherentti todellisuusfragmentti muuttui lukemattomiksi pieniksi kappaleiksi. Yksittäiset sirpaleet ovat liian heikkoja kiinnittämään ulompien sfäärien huomiota, ja nykyinen todellisuus pystyy sulauttamaan ne itseensä.

Sammon sirpaleet ovat eräänlaista todellisuuden taustasäteilyä.

Ne eivät enää näytä esineiltä. Fragmentti voi olla kallio, lähde, suo, lampi, luola, vanha metsä tai meteorikraatteria muistuttava muodostuma.

Maailma on kasvanut niiden ympärille.

Regiot

Fragmentin pitkäaikainen vaikutus voi tehdä ympäröivästä todellisuudesta plastisen. Tällaista aluetta kutsun Regioksi.

Ihmisen alitajunta antaa ilmiölle tuttuja muotoja. Siksi seuraukset päätyvät kansanperinteeseen:

verkkoihin jää tunnistamattomia kaloja, metsässä kuuluu tiukuja, tuttu polku johtaa väärään paikkaan tai lähde ei jäädy. Alueen ihmisissä voi esiintyä poikkeuksellista taiteellista lahjakkuutta, outoja unia tai kykyä havaita asioita, joita muut eivät näe.

Ne eivät ole erillisiä yliluonnollisia ilmiöitä.

Ne ovat vuotoa.

Kartta

Olen yhdistänyt Europaeuksen aineiston, Gottlundin metsäsuomalaiset laulut, Struven resonanssit, vanhat pyhät paikat ja tunnetut Regiot.

Pisteet eivät jakaudu satunnaisesti.

Itä-Lapissa on kolme havaintoa, joiden ei pitäisi osua yhteen.

Ne osuvat.

En vielä tiedä mitä se tarkoittaa.

Tai tiedän.

Johtopäätös

Sampoa ei saa koota.

Fragmentteja voidaan kartoittaa, mutta niitä ei saa siirtää eikä kerätä yhteen. Jos kaksi fragmenttia palauttaa keskinäisen koherenssinsa, kolmannen vaikutus saattaa olla eksponentiaalinen.

En tiedä, kuinka monta palaa on.

Toivottavasti kukaan ei saa tietää.

LISÄYS 08.08.1960 / KASKIPALO

En saanut lupaa kenttämatkaan.

Lähden siitä huolimatta.

Olen tarkistanut laskelman neljätoista kertaa. Kolin kolme havaintoa eivät ole kolme fragmenttia.

Ne ovat saman kohteen kolme projektiota.

Minulla on Gottlundin jäljennökset, Kivisen säkeet ja triangulaatioaineisto. En tarvitse kenttäryhmää.

Sampoa ei rikottu kokonaan.

Louhi tiesi sen.

Kivinen tiesi sen.

Minä tiedän nyt, missä loppuosa on.

A. Kaskipalo, kryp.metaf.tri.

ARKISTOMERKINTÄ – 12.08.1960

Aaron Kaskipalo löydettiin kolmen viikon etsintöjen jälkeen harhailemasta Kolin erämaassa. Hän oli voimakkaasti nälkiintynyt, kuivunut ja sekava. Mukana olleet kartat ja muistiinpanot olivat kadonneet. Sammon oletettuja fragmentteja ei löydetty.

Kaskipalo ei kyennyt antamaan johdonmukaista selvitystä liikkeistään. Hän puhui toistuvasti “vääristä suunnista”, “toistensa läpi näkyvistä paikoista” sekä siitä, että jokin oli havainnut hänet.

Lääkärintarkastuksessa hänen psyykkisen tilansa katsottiin järkkyneen siinä määrin, ettei kuulustelua voitu jatkaa.

Kaskipalo pyysi itse siirtämistään tri A. Hormian johtamaan laitokseen, jonka hän väitti olevan ainoa paikka, jossa hän voisi päästä: “psionisesti kaoottisten värähtelyjen suojaan.”

Pyyntö hyväksyttiin konsultoivan lääkärin suosituksesta. Kaskipalo toimitettiin Hormian laitokseen tarkkailtavaksi.

Hänen työtilastaan löydettiin myöhemmin karttoja, runokopioita ja Struven mittausaineistoa. Sana SAMPO esiintyi seinillä, kartoissa ja asiakirjoissa käsinkirjoitettuna yhteensä 1 214 kertaa.

Kaskipalo ei ole suostunut keskustelemaan Kolin tapahtumista laitokseen saapumisensa jälkeen.

______________________________________________________________

NOVA POLARIS

Henkilöarvio NP–WA–46

Luokitus: POLARIS MUSTA
Kohde: Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870–1946)
Aihe: Mustan Faaraon vaikutus ja Wettenhovi-Aspan kadonnut aineisto
Huomautus: Historialliset elämäkertatiedot ja Nova Polariksen tulkinta on erotettava toisistaan.

Tausta

Sigurd Wettenhovi-Aspa syntyi Helsingissä vuonna 1870. Hän työskenteli kuvataiteilijana ja kirjailijana, mutta kiinnostui myöhemmin kielitieteestä, Egyptistä, Kalevalasta, muinaisista kulttuureista ja esoteerisista järjestelmistä.

Hän tuli tunnetuksi teorioistaan, joiden mukaan suomen kieli säilytti jälkiä ihmiskunnan alkukielestä ja suomalais-egyptiläiset yhteydet ulottuivat tunnetun historian taakse.

Julkisuudessa teoriat näyttäytyivät eksentrisenä pseudotieteenä.

Pariisi

Nuorena taiteilijana Wettenhovi-Aspa joutui Keski-Euroopan kulttuuripiireissä tekemisiin spiritualismista, hermetismistä ja seremoniallisesta magiasta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa.

Ratkaiseva vaihe sijoittuu Pariisiin. Siellä Aspa osallistui yksityisiin kokoontumisiin, joissa käsiteltiin Egyptin uskontoa, jälleensyntymistä ja mahdollisuutta tavoittaa muinaisia jumalia symbolisten ja kielellisten rakenteiden avulla.

Erään rituaalin jälkeen hänen kirjeenvaihdossaan tapahtuu selvä muutos. Codex luokittelee tämän ensimmäiseksi todennäköiseksi altistumiseksi Mustan Faaraon vaikutukselle.

Aspa ei kuitenkaan ymmärtänyt olevansa ulkopuolisen vaikutuksen kohteena.

Hän uskoi saaneensa ilmestyksen.

Kieli

Suomeen palattuaan Wettenhovi-Aspa alkoi rakentaa teoriaa, jossa suomen kieli muodosti avaimen muinaiseen maailmaan. Egyptiläiset nimet, paikannimet ja Kalevalan käsitteet voitiin hänen mukaansa palauttaa suomalaisiin juuriin.

Nova Polariksen tulkinta on toinen.

Aspa ei yrittänyt todistaa, että kaikki kielet olivat suomea.

Hän yritti rekonstruoida kieltä, jonka oli kuullut Pariisissa.

Suomen kieli tarjosi rakenteen, johon mahdottomat äänteet voitiin sovittaa. Hänen etymologiansa olivat siten vaurioituneita transkriptioita informaatiosta, jota ihmismieli ei kyennyt käsittelemään sellaisenaan.

Mustan Faaraon vaikutus

Helsinki Codex ei luokittele Wettenhovi-Aspaa varsinaiseksi kultistiksi. Todennäköisemmin hän oli välikappale, jolle annettiin havainto jostakin paljon suuremmasta.

Hänen tapauksessaan se oli kieli.

Aspa käytti vuosikymmeniä sen ratkaisemiseen. Jokainen uusi sana, jumalhahmo ja historiallinen nimi voitiin liittää kasvavaan järjestelmään.

Tutkimuksesta muodostui vähitellen pakkomielle.

Egypti johti Suomeen, Suomi Kalevalaan, Kalevala muinaisiin kieliin ja kielet takaisin Egyptiin.

Viimeiset vuodet

Wettenhovi-Aspan psyykkinen tila näyttää loppuvuosina heikentyneen. Julkaiseminen lakkasija hänen muistiinpanonsa muuttuivat hajanaisemmiksi. Samat nimet, kielirinnastukset ja egyptiläiset symbolit toistuivat yhä pakonomaisemmin.

Codexin jälkianalyysin mukaan pitkä altistuminen oli mahdollisesti hajottanut hänen kykynsä erottaa oma ajattelunsa vastaanotetuksi kokemastaan informaatiosta.

Wettenhovi-Aspa kuoli vuonna 1946.

Sodan jälkeinen häivyttäminen

Aspan kuoleman jälkeen hänen ympärilleen kertynyt aineisto arvioitiin turvallisuusriskiksi.

Hänen perintöään ei kuitenkaan tuhottu näkyvästi.

Se hajotettiin.

Julkaisemattomia käsikirjoituksia siirrettiin, kirjeenvaihtoa katosi ja asiakirjoja erotettiin alkuperäisestä asiayhteydestään. Tarkoituksena ei ollut poistaa Aspaa historiasta, vaan tehdä hänestä merkityksetön.

Jäljelle jäi kuva omituisesta taiteilijasta ja pseudokielitieteilijästä.

Kadonnut arkisto

Wettenhovi-Aspan kuoleman jälkeen hänen kirjeenvaihtonsa ja julkaisemattomat käsikirjoituksensa hajaantuivat.

Erityisen merkittävä oli Aspaan yhdistetty kartano, jossa huomattavaa osaa aineistosta kerrotaan säilytetyn. 1970-luvulla rakennus purettiin ja alue tasattiin puskutraktorilla. Ei tiedetä, tuhoutuiko arkisto vai oliko se poistettu jo aikaisemmin.

Etsittäväksi on luokiteltu erityisesti Pariisin kirjeenvaihto, julkaisemattomat kielitaulukot, Egyptiä koskevat käsikirjoitukset sekä Aspan viimeisten vuosien muistiinpanot.

Nova Polariksen arvio

Helsinki Codexin digitalisointi osoitti, ettei Wettenhovi-Aspan vaikutusta voida jäljittää vain hänen nimensä perusteella. Hänen jälkiään esiintyy hajallaan kirjeissä, luonnoksissa ja muiden henkilöiden arkistoissa.

Sodanjälkeinen häivyttäminen onnistui, koska mitään yksittäistä suurta salaisuutta ei tarvinnut tuhota.

Riitti, että tekijyys, lähdeaineisto ja henkilökohtaiset yhteydet erotettiin toisistaan.

Wettenhovi-Aspaa ei tämän vuoksi tule pitää Mustan Faaraon tietoisena palvelijana. Todennäköisemmin hän oli nuoruudessaan altistunut henkilö, joka käytti loppuelämänsä yrittäessään antaa kokemukselleen ymmärrettävän muodon.

Sodan jälkeen ymmärrettiin, ettei välittäjän kuolema poistanut vaaraa niin kauan kuin hänen aineistonsa säilyi.

Siksi Wettenhovi-Aspaa ei poistettu historiasta.

Hänet jätettiin sinne yksin.

____________________________________________________________

HELSINKI CODEX

________________________________________________________

NOVA POLARIS

Henkilöarvio NP–KN–57

Luokitus: POLARIS MUSTA
Kohde: Kauko Armas Nieminen (1929–2010)
Aihe: Eetteripyörreteoria hyperdimensionaalisen fysiikan kuvauksena
Tila: JÄLKIANALYYSI

Tausta

Kauko Nieminen kehitti vuonna 1957 teoriansa eetteripyörteistä. Seuraavien vuosikymmenten aikana hän laajensi malliaan käsittelemään sähköä, alkeishiukkasia, gravitaatiota, aineen syntyä, aikaa, tajuntaa ja maailmankaikkeuden rakennetta.

Niemisen tuotanto jäi fysiikan valtavirran ulkopuolelle. Hänen käyttämänsä eetterikäsite vaikutti vanhentuneelta, hänen johtopäätöksensä poikkesivat tunnetusta fysiikasta eikä hänen esittämäänsä kokonaisuutta hyväksytty tieteelliseksi teoriaksi.

Nova Polariksen arvio on toinen.

Nieminen ei epäonnistunut tunnetun fysiikan kuvaamisessa. Hän kuvasi fysiikkaa, jota hänen lukijansa eivät tienneet olevan olemassa.

Eetteripyörteet

Niemisen ajattelun lähtökohtana oli, ettei tyhjä avaruus ole todellisuudessa tyhjä. Sen taustalla on jatkuva rakenne, jonka liikkeet ja pyörteet ilmenevät havaittavassa maailmassa aineena ja voimina.

Helsinki Codexin hypergeometriseen aineistoon verrattuna Niemisen käyttämä sana eetteri näyttää olleen terminologinen kompromissi.

Hänellä ei ollut käytössään käsitteitä hyperdimensionaalisesta avaruudesta, topologisesta resonanssista tai todellisuustasojen välisestä energiavuosta.

Hän kutsui niiden muodostamaa kokonaisuutta eetteriksi.

Vastaavasti hänen pyörteensä eivät Nova Polariksen tulkinnan mukaan ole kirjaimellisia kolmiulotteisia pyörteitä. Ne ovat korkeamman ulottuvuuden rakenteiden leikkauksia havaittavassa avaruudessa.

Tästä seuraa Niemisen ajattelun keskeinen oivallus:

aine ei ole todellisuuden perusrakenne. Aine on syvemmän rakenteen paikallinen ilmentymä.

Väärä teoria oikeasta ilmiöstä

Niemisen tekstejä pidettiin vaikeasti sovitettavina moderniin fysiikkaan, koska niitä arvioitiin fysiikan normaalien lähtökohtien kautta.

Nova Polariksen analyytikot tekivät päinvastoin.

Kun Niemisen kaaviot tulkittiin kolmiulotteisten tapahtumien sijasta korkeamman dimensionaalisuuden projektioiksi, useat aikaisemmin ristiriitaisilta vaikuttaneet kohdat muuttuivat sisäisesti johdonmukaisiksi.

Pyörre ei sijaitse avaruudessa.

Avaruus sijaitsee pyörteen havaittavassa leikkauksessa.

Tämän tulkinnan jälkeen Niemisen tapa johtaa samasta perusmekanismista sähkö, aine, gravitaatio ja kosmologiset rakenteet ei näyttäydy yrityksenä selittää kaikkea yhdellä mielivaltaisella teorialla.

Hän yritti kuvata yhtä ilmiötä, joka näyttäytyy alemmassa ulottuvuudessa useina eri luonnonvoimina.

Tajunta

Vuonna 1991 julkaistu Tajunta ja sähköpyörteitä muodosti ratkaisevan vaiheen Niemisen ajattelussa.

Hän ulotti saman järjestelmän koskemaan tajuntaa.

Aikalaisille tämä oli lisätodiste siitä, että teoria oli siirtynyt fysiikasta metafysiikkaan.

Nova Polaris pitää kohtaa hänen työnsä merkittävimpänä oivalluksena.

Jos aine on hyperdimensionaalisen rakenteen projektio, ei ole välttämätöntä olettaa tajunnan syntyvän yksinomaan aineesta. Molemmat voivat olla saman korkeamman rakenteen erilaisia ilmentymiä.

Nieminen lähestyi näin itsenäisesti yhtä Helsinki Codexin vaarallisimmista työteorioista:

tajunta ei välttämättä sijaitse kokonaisuudessaan havaittavassa avaruudessa.

Aivot eivät tällöin tuottaisi tajuntaa samalla tavalla kuin generaattori tuottaa sähköä. Ne muodostaisivat rajapinnan, jonka kautta korkeamman tason rakenne kykenee ilmenemään biologisessa järjestelmässä.

Teosten uudelleenarviointi

Niemisen julkaisut muodostavat jälkikäteen tarkasteltuna poikkeuksellisen yhtenäisen tutkimussarjan.

Eetterin fysiikkaa (1980) käsittelee perusrakennetta.

Eetteripyörteet voimina (1984) käsittelee rakenteiden välisiä vaikutuksia.

Sähkö eetteripyörteitä (1987) soveltaa mallia sähkömagnetismiin ja aineeseen.

Tajunta ja sähköpyörteitä (1991) laajentaa järjestelmän havaitsijaan.

Luomisen pyörteet (1993) vie mallin kosmologiseen mittakaavaan.

Aika ja aine (1995) käsittelee saman rakenteen temporaalista ulottuvuutta.

Nieminen jatkoi järjestelmänsä kehittämistä vielä 2000-luvulla.

Nova Polariksen analyysin kannalta olennaista on teosten poikkeuksellinen jatkuvuus.

Nieminen ei hyppinyt teoriasta toiseen.

Hän tarkasteli samaa rakennetta eri suunnista.

Selkeys

Niemisen kirjoitustavan merkitys ymmärrettiin vasta Helsinki Codexin digitalisoinnin jälkeen.

Hypergeometrinen aineisto on tavallisesti erittäin vaikeasti käsiteltävää. Se esiintyy rituaaleina, symboleina, epälineaarisina yhtälöinä tai teksteinä, joiden ymmärtäminen itsessään muodostaa psykologisen riskin.

Niemisen aineisto on poikkeus.

Hän näyttää kyenneen muuttamaan havaitsemansa rakenteet yksinkertaisiksi pyörteiksi, virtauksiksi ja vuorovaikutuksiksi menettämättä niiden keskeisiä suhteita.

Tämän vuoksi hänen tekstinsä muodostavat yhden Helsinki Codexin harvoista aineistoista, joissa hyperdimensionaalista fysiikkaa voidaan lähestyä ilman rituaalista tai esoteerista terminologiaa.

Nieminen teki käsittämättömästä ymmärrettävää.

Hänen suurin virheensä oli ehkä juuri siinä.

Hän oletti, että muut näkivät saman asian.

Johtopäätös

Niemisen julkaisut tulee luokitella uudelleen hyperdimensionaalisen matematiikan ja fysiikan intuitiivisiksi oppikirjoiksi.

Niiden arvo ei perustu siihen, että Niemisen fysiikka vastaisi havaittavan maailman standardimalleja.

Niiden arvo perustuu siihen, että hän onnistui kuvaamaan korkeamman rakenteen vaikutuksia poikkeuksellisen kirkkaalla ja yksinkertaisella kielellä.

Nova Polariksen lopullinen arvio:

KAUKO A. NIEMINEN – VÄÄRINYMMÄRRETTY / RIIPPUMATON HYPERGEOMETRINEN TEOREETIKKO

Erityismääräys: kaikki tunnetut painokset, käsikirjoitukset, kaaviot ja julkaisemattomat muistiinpanot säilytettävä Helsinki Codexissa. Aineistoa ei tule korjata modernin fysiikan mukaiseksi.

Liitteenä Haastattelu