Kadonneen kirjaston perintö
Suomessa yliluonnollisia ilmiöitä on tutkittu huomattavasti kauemmin kuin nykyiset turvallisuusviranomaiset ovat olleet olemassa. Tutkimus ei kuitenkaan ole koskaan muodostanut yhtenäistä organisaatiota. Sen sijaan eri aikakausina syntyneet salaseurat, yksittäiset tutkijat, uskonnolliset yhteisöt ja valtionhallinnon epäviralliset ryhmät ovat keränneet tietoa ilmiöistä, joiden olemassaoloa ei ole voitu sovittaa vallitsevaan tieteelliseen maailmankuvaan.
Suomalaisen okkulttisen tutkimuksen keskeiseksi historialliseksi solmukohdaksi muodostui marsalkka Mannerheimin kadonnut kirjasto. Sen alkuperää, sisältöä ja katoamisen olosuhteita ei tunneta kokonaisuudessaan. Kirjastoon liittyvät viittaukset esiintyvät hajallaan sotilasarkistoissa, yksityiskokoelmissa, tiedusteluraporteissa ja uskonnollisissa käsikirjoituksissa.
Kirjaston merkitys ei perustunut ainoastaan sen sisältämiin teoksiin. Vuosikymmenten aikana sen jäljittämiseksi kerättiin laaja tutkimusaineisto, johon yhdistyi tietoja selittämättömistä tapahtumista, historiallisista henkilöistä, maantieteellisistä kohteista ja salaisista tutkimushankkeista.
Vähitellen itse kirjaston etsimisestä muodostui kirjastoa suurempi hanke. Sen ympärille syntynyt aineisto käsitti alkuperäisiä asiakirjoja, jäljennöksiä, kenttäraportteja, kuulustelupöytäkirjoja, esineistöluetteloita, valokuvia, karttoja ja tutkimusmuistioita. Aineiston eri osat olivat usein ristiriitaisia, eikä niiden kerääjillä ollut yhteistä käsitystä tutkimustensa todellisesta kohteesta.
Tämä hajautunut tutkimusperintö tunnetaan nykyisin nimellä Codex Helsinki.
Viestikoekeskuksen uudistus ja arkistojen digitointi
Nova Polariksen synty liittyy Suomen sotilastiedustelun tekniseen uudistumiseen ja erityisesti Viestikoekeskuksen toimintojen uudelleenjärjestelyyn.
Viestikoekeskus oli vuosikymmenten aikana kerännyt ja käsitellyt laajoja määriä signaalitiedusteluun, viestiliikenteeseen ja ulkomaisiin sotilaallisiin järjestelmiin liittyvää aineistoa. Organisaatiomuutosten ja arkistojen digitoinnin yhteydessä vanhoja aineistokokonaisuuksia alettiin siirtää uusiin tietojärjestelmiin.
Samassa yhteydessä käsiteltäväksi päätyi myös materiaalia, jonka alkuperä oli epäselvä. Osa asiakirjoista oli peräisin lakkautetuista tiedusteluhankkeista, osa vanhoista sotilasarkistoista ja osa sellaisista tutkimusohjelmista, joista ei löytynyt virallista dokumentaatiota.
Digitointi teki ensimmäistä kertaa mahdolliseksi vertailla aineistoja, joita oli aikaisemmin säilytetty toisistaan erillään.
Tietokantojen yhdistäminen, tekstintunnistus ja automaattinen aineiston luokittelu paljastivat poikkeuksellisia yhteyksiä. Samat nimet, symbolit, paikkakunnat ja tapahtumakuvaukset esiintyivät asiakirjoissa, joiden välillä ei pitänyt olla historiallista yhteyttä.
Erityisen merkittäväksi osoittautui Mannerheimin kadonneen kirjaston ympärille muodostunut tutkimusaineisto.
Sen viittaukset ulottuivat useisiin toisistaan riippumattomiin arkistoihin. Osa aineistosta käsitteli tunnettuja historiallisia tapahtumia, mutta mukana oli myös kuvauksia tapahtumista, joille ei löytynyt hyväksyttävää luonnontieteellistä selitystä.
Aluksi havainnot tulkittiin tietokantojen virheiksi, vääriksi luokituksiksi tai vuosikymmenten aikana syntyneiksi tiedusteluharhoiksi. Kun yhteyksiä alettiin tarkastella järjestelmällisesti, kävi kuitenkin ilmeiseksi, ettei niitä voitu selittää pelkästään arkistointivirheillä.
Ongelma ei ollut yksittäinen asiakirja vaan kokonaisuus: eri aikakausien toisistaan riippumattomat lähteet näyttivät kuvaavan samoja ilmiöitä.
Nova Polariksen perustaminen
Löydösten arviointia varten muodostettiin pieni, eri hallinnonaloilta koottu asiantuntijaryhmä. Sen alkuperäinen tehtävä oli selvittää aineiston luotettavuus, alkuperä ja mahdollinen merkitys kansalliselle turvallisuudelle.
Ryhmässä oli sotilastiedustelun, tietoturvallisuuden, historiantutkimuksen ja turvallisuusviranomaisten edustajia. Myöhemmin mukaan kutsuttiin myös luonnontieteellistä ja lääketieteellistä asiantuntemusta.
Tutkimusten edetessä kävi ilmeiseksi, että osa arkistoissa kuvatuista ilmiöistä oli edelleen aktiivisia. Kyse ei ollut ainoastaan historiallisista tapahtumista vaan mahdollisesti jatkuvasta turvallisuusuhasta.
Tästä havainnosta syntyi Nova Polaris.
Nova Polaris ei muodostunut itsenäiseksi viranomaiseksi. Se rakentui valtionhallinnon sisälle sijoittuneiden henkilöiden epäviralliseksi yhteistyöverkostoksi, jonka jäsenet jatkoivat työskentelyä omissa organisaatioissaan.
Verkoston toiminta perustui henkilökohtaisiin luottamussuhteisiin, salassa pidettäviin yhteyksiin ja eri viranomaisten asiantuntemuksen yhdistämiseen. Sen jäsenillä ei ollut erityisiä, organisaation jäsenyydestä johtuvia toimivaltuuksia.
Nova Polariksen ensisijaiseksi tehtäväksi muodostui Codex Helsingin aineiston tutkiminen, uusien havaintojen yhdistäminen historialliseen tutkimusperintöön ja sellaisten ilmiöiden tunnistaminen, jotka saattaisivat muodostaa uhkan yhteiskunnalle.
Vähitellen toiminta laajeni arkistotutkimuksesta kenttäoperaatioihin.
Codex Helsinki – hajautettu tutkimuskorpus
Codex Helsinki ei ole yksittäinen kirja eikä yhtenäinen arkisto. Se on useiden vuosisatojen aikana syntynyt tutkimuskorpus, jonka aineistoa säilytetään eri organisaatioissa ja yksityiskokoelmissa.
Korpuksen ytimen muodostaa Mannerheimin kadonneeseen kirjastoon liittyvä tutkimusaineisto. Sen ympärille on yhdistetty myöhempien tutkimushankkeiden dokumentteja, tiedusteluraportteja, tieteellisiä havaintoja ja historiallisia lähteitä.
Aineiston luotettavuus vaihtelee huomattavasti. Osa asiakirjoista on tarkasti dokumentoituja viranomaisraportteja, osa yksityisiä muistiinpanoja, kansanperinnettä tai uskonnollisia kertomuksia.
Codex Helsingin keskeinen ominaisuus on sen sisältämien lähteiden välisten yhteyksien verkosto. Yksittäinen tapahtumakuvaus voi vaikuttaa merkityksettömältä, mutta yhdistettynä toisiin lähteisiin se saattaa paljastaa vuosikymmeniä tai vuosisatoja jatkuneen ilmiön.
Nova Polaris pyrkii ylläpitämään korpuksesta mahdollisimman kattavaa kokonaiskuvaa. Sen hallussa ei kuitenkaan ole kaikkea aineistoa.
Osa lähteistä kuuluu edelleen vanhemmille tutkimusryhmille, joilla on omat tavoitteensa, menetelmänsä ja käsityksensä tutkimuskohteistaan.
Suomen vanhemmat salaiset toimijat
Nova Polaris ei ole ensimmäinen eikä ainoa Suomessa toimiva organisaatio, joka tutkii selittämättömiä ilmiöitä.
Sen syntyessä maassa oli jo useita toisistaan riippumattomia ryhmiä, joiden historia ulottui vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen taakse.
Näiden ryhmien suhteet Nova Polarikseen vaihtelevat yhteistyöstä epäluuloon ja avoimeen kilpailuun.
Tiitisen ryhmä – vanhan turvallisuuspoliisin perintö
Tiitisen ryhmä on epävirallinen jatkumo, joka muodostuu eläköityneistä poliiseista, turvallisuuspoliisin entisistä virkamiehistä ja heidän henkilökohtaisesti kouluttamistaan seuraajista.
Ryhmän toiminta perustuu vuosikymmenten aikana muodostuneisiin luottamussuhteisiin ja suullisesti siirtyneeseen tietoon. Sen jäsenet suhtautuvat epäluuloisesti keskitettyihin tietojärjestelmiin ja pitävät arkistojen digitointia merkittävänä turvallisuusriskinä.
Tiitisen ryhmän vahvuus on sen hallussa oleva dokumentoimaton tieto. Monet sen jäsenistä muistavat tapahtumia ja operaatioita, joista ei ole säilynyt virallisia asiakirjoja.
Ryhmä ei välttämättä vastusta Nova Polariksen tavoitteita, mutta se ei hyväksy uuden organisaation oikeutta ottaa vanhoja tutkimuksia hallintaansa.
Tiitisen ryhmälle salaisuus on ensisijaisesti henkilökohtainen vastuu, ei tietojärjestelmään tallennettava tieto.
Aurora-seura – lakkautetun järjestön jatkumo
Aurora-seura on virallisesti lakkautettu organisaatio, jonka toiminta jatkuu salassa.
Seuran historialliset juuret liittyvät esoteeriseen tutkimukseen, okkulttisiin traditioihin ja sellaisten ilmiöiden tarkasteluun, joita tieteelliset instituutiot eivät ole hyväksyneet tutkimuskohteikseen.
Toisin kuin Nova Polaris, Aurora-seura ei tarkastele yliluonnollisia ilmiöitä ensisijaisesti turvallisuusuhkina. Sen jäsenille ne voivat edustaa tietoa, jonka ymmärtäminen on itsessään arvokasta.
Aurora-seuran hallussa saattaa olla aineistoa, joka liittyy suoraan Mannerheimin kadonneeseen kirjastoon. Seura ei kuitenkaan tunnusta Nova Polariksen oikeutta vaatia näitä lähteitä haltuunsa.
Aurora-seuran sisäisestä rakenteesta ja nykyisestä jäsenistöstä tiedetään vain vähän.
A. Harvian tutkimuslaitos – Kakolan perustukset
Turun Kakolan vankila-alueen perustuksissa toimii A. Harvian tutkimuslaitos, jonka tutkimuskohteena on Suuri valkoinen tila.
Tutkimuslaitoksen toiminta keskittyy ilmiöön, joka haastaa tavanomaiset käsitykset tilasta, etäisyydestä ja fysikaalisesta todellisuudesta.
Laitoksen tutkimusmenetelmät poikkeavat muiden ryhmien käytännöistä. Sen toiminnassa yhdistyvät kokeellinen tutkimus, historialliset havainnot ja suljetussa ympäristössä suoritetut testit.
Kakolan perustuksissa sijaitsevat tutkimustilat mahdollistavat sellaisten kokeiden suorittamisen, joita ei voitaisi toteuttaa tavallisessa tutkimuslaitoksessa.
A. Harvian tutkimuslaitos on Nova Polariksen kannalta merkittävä mutta vaikeasti arvioitava toimija. Sen hallussa oleva tieto saattaa olla korvaamatonta, mutta tutkimuslaitoksen tavoitteet eivät välttämättä vastaa kansallisen turvallisuuden tarpeita.
Rovaniemen geofysiikan tutkimuslaitos – Struven ketjun spesialistit
Rovaniemellä toimiva geofysiikan tutkimusryhmä on erikoistunut Struven ketjuun liittyviin poikkeuksellisiin havaintoihin.
Struven ketju on historiallinen kolmiomittausketju, joka ulottuu Pohjois-Euroopan halki. Ryhmän tutkimuksissa ketjun mittauspisteisiin on yhdistetty ilmiöitä, joita ei voida selittää tavanomaisilla geofysikaalisilla malleilla.
Tutkijoiden mukaan osa poikkeamista esiintyy vain tietyissä mittausolosuhteissa tai ajankohtina.
Ryhmän jäsenet lähestyvät tutkimuskohdettaan ensisijaisesti luonnontieteellisesti. He suhtautuvat varauksellisesti okkulttisiin tulkintoihin ja pyrkivät selittämään havaintonsa mittausdatan avulla.
Nova Polaris pitää ryhmää tärkeänä asiantuntijalähteenä erityisesti maantieteellisesti laajoissa ja vaikeasti paikannettavissa ilmiöissä.
Valamon luostarin manaaja
Valamon luostarin yhteydessä toimii henkilö, joka tunnetaan Nova Polariksen aineistossa yksinkertaisesti manaajana.
Hänen toimintansa perustuu ortodoksiseen hengelliseen perinteeseen ja käsitykseen, jonka mukaan osa yliluonnollisista ilmiöistä on luonteeltaan hengellisiä eikä fysikaalisia.
Manaaja ei edusta virallista valtion organisaatiota eikä välttämättä edes luostarin julkisesti tunnustettua toimintaa.
Hänen tietonsa perustuvat uskonnollisiin teksteihin, luostarin perimätietoon ja henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Nova Polariksen näkökulmasta manaajan merkitys on hänen kyvyssään tunnistaa ilmiöitä, joita muut tutkimusryhmät eivät osaa luokitella.
Yhteistyötä vaikeuttaa perustavanlaatuinen näkemysero: Nova Polaris pyrkii tutkimaan ja hallitsemaan ilmiöitä, kun taas manaaja saattaa pitää niiden tutkimista itsessään vaarallisena.
Pohjan piiri – arkistojen vartijat
Pohjan piiri on Kansallisarkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sisällä toimiva epävirallinen tutkijoiden ja arkistoalan asiantuntijoiden verkosto.
Sen jäsenet ovat erikoistuneet historiallisiin käsikirjoituksiin, kansanperinteeseen, vanhoihin kieliin ja sellaisiin lähdeaineistoihin, joiden merkitys ei avaudu ilman laajaa kulttuurihistoriallista tuntemusta.
Pohjan piirin hallussa oleva tieto ei välttämättä ole salaista perinteisessä merkityksessä. Osa aineistosta voi olla julkisesti saatavilla, mutta sen todellinen merkitys on tunnistettavissa vain yhdistämällä toisistaan erillisiä lähteitä.
Piiri suhtautuu varauksellisesti Nova Polariksen pyrkimykseen keskittää aineistoja yhteen järjestelmään.
Sen jäsenet pitävät tiedon säilyttämistä tärkeämpänä kuin tiedon operatiivista hyödyntämistä. Heille arkiston ensisijainen tehtävä on varmistaa, ettei menneisyyttä voida kirjoittaa uudelleen.
Nova Polariksen asema suomalaisessa salaisessa verkostossa
Nova Polaris eroaa vanhemmista toimijoista ennen kaikkea syntytapansa ja toimintamalliensa vuoksi.
Vanhemmat ryhmät ovat muodostuneet henkilökohtaisten suhteiden, uskonnollisten traditioiden, yksittäisten tutkimushankkeiden tai historiallisten tapahtumien ympärille. Nova Polaris puolestaan syntyi tietojärjestelmien ja arkistojen yhdistämisen seurauksena.
Sen vahvuus on kyky tunnistaa yhteyksiä, joita aikaisemmat tutkijat eivät ole voineet havaita.
Sen heikkous on riippuvuus virallisista rakenteista ja tietojärjestelmistä, joiden olemassaolo jättää jälkiä.
Vanhemmilla ryhmillä on usein syvempää tietoa yksittäisistä ilmiöistä, mutta niiden käsitys kokonaisuudesta on rajallinen. Nova Polaris näkee laajemman kuvan, mutta sen tulkinnat perustuvat aineistoon, jonka alkuperä ja luotettavuus eivät aina ole varmistettavissa.
Näiden organisaatioiden välillä ei ole yhteistä komentorakennetta. Ne voivat tehdä yhteistyötä yksittäisissä tapauksissa, vaihtaa tietoja tai kilpailla samoista tutkimuskohteista.
Osa ryhmistä saattaa myös tietoisesti salata havaintojaan Nova Polarikselta.
Codex Helsingin ratkaisematon kysymys
Nova Polariksen perustajat olettivat aluksi, että Codex Helsinki oli sattumalta syntynyt kokoelma toisistaan riippumattomia tutkimuksia.
Aineiston järjestelmällinen analyysi on kuitenkin nostanut esiin toisen mahdollisuuden.
Mannerheimin kadonneen kirjaston jäljittämiseksi kerätty tutkimusaineisto ei ehkä muodostunut sattumalta. Sen eri osat näyttävät täydentävän toisiaan tavalla, jota niiden kerääjät eivät olisi voineet ennakoida.
Jotkin asiakirjat sisältävät viittauksia tapahtumiin, jotka tapahtuivat vasta vuosikymmeniä niiden laatimisen jälkeen. Toisissa esiintyy käsitteitä ja symboleita, joiden merkitys on tullut ymmärrettäväksi vasta myöhempien tutkimusten myötä.
Nova Polariksen sisällä on esitetty hypoteesi, jonka mukaan Codex Helsinki ei ole pelkästään tutkimusaineisto yliluonnollisista ilmiöistä.
Se saattaa itsessään olla osa tutkittavaa ilmiötä.
Jos hypoteesi pitää paikkansa, Codex Helsingin kokoaminen yhdeksi tietokannaksi ei välttämättä ollut Nova Polariksen ensimmäinen tutkimustulos. Se saattoi olla sen ensimmäinen operaatio — ilman että kukaan ymmärsi käynnistäneensä sitä.
Codex Helsinki – Nova Polariksen synty ja suomalaisen okkulttisen tiedustelun historia.
Pelinjohtajan huomautus: Nova Polaris, sen salainen toiminta sekä tekstissä kuvattujen vanhempien ryhmien yliluonnolliset tutkimukset ovat fiktiivistä roolipelimaailmaa. Todellisten instituutioiden ja historiallisten henkilöiden mainitseminen ei tarkoita, että niillä olisi ollut tällaisia yhteyksiä.
