Siperian ghoulit
GRU SV-8 historia alkaa Venäjän sisällissodasta 1918–1920. Siperiassa toimivat puna-armeijan joukot kohtasivat yhteisöjä, jotka käyttivät taistelujen ja nälänhädän jälkeensä jättämiä ihmisruumiita ravinnokseen.
Kaikki näistä eivät olleet ihmisiä.
Sotilastiedustelun tutkimuksissa paljastui maan alla, hautausmailla ja syrjäisissä asutuskeskuksissa eläviä ghouleja. Sisällissodan valtava kuolleisuus oli kasvattanut niiden ravinnonsaantia ja tuonut aikaisemmin piilossa pysyneet yhteisöt ihmisten maailmaan.
Tapauksia tutkimaan muodostettiin sotilastiedustelun sisälle pieni erityisryhmä. Sen periaatteeksi vakiintui:
tunnista – eristä – tuhoa.
Tästä organisaatiosta kehittyi myöhemmin GRU SV-8.
Stalin ja toinen maailmansota
Stalinin valtakaudella SV-8 selvisi puhdistuksista ja jatkoi epänormaalien ilmiöiden tutkimista.
Toisen maailmansodan aikana sen tärkeimmäksi vastustajaksi muodostui saksalainen Karotechia. Itärintaman etenemisen mukana SV-8 löysi saksalaisten jättämiä tutkimuspaikkoja, rituaaliaineistoa ja poikkeavia artefakteja.
Samalla syntyi ristiriita Neuvostoliiton omien turvallisuusorganisaatioiden kanssa.
SV-8 halusi vaaralliset kohteet tuhottaviksi. SMERSH näki niissä sotilaallisen ja tieteellisen mahdollisuuden.
Sodan loppuvaiheessa neuvostoliittolaiset saivat haltuunsa Karotechian tutkijoita. Tärkeimpiin kuului Erwin Peis, jonka tutkimus käsitteli kuolemaa, elvyttämistä ja luonnottoman elämän ylläpitämistä.
Kuolemattomuusohjelma
Peisin tutkimus yhdistettiin Neuvostoliitossa aikaisempaan ghoul-aineistoon.
Ghoulien pitkäikäisyys, kyky selviytyä ihmiselle mahdottomissa olosuhteissa ja poikkeava suhde kuolemaan tekivät niistä keskeisen tutkimuskohteen.
1950-luvun alkuun mennessä Novosibirskiin oli muodostunut salainen tutkimusohjelma, jonka lopullinen tavoite oli Josif Stalinin elämän jatkaminen hänen luonnollisen kuolemansa jälkeen.
SV-8 vastusti hanketta.
Organisaation vanhan opin mukaan kyse ei ollut teknologiasta vaan tartunnasta: epänormaalin käyttäminen johti ennen pitkää siihen, että käyttäjä itse muuttui osaksi ilmiötä.
Vuonna 1952 yhdysvaltalainen Delta Green sai tiedon ohjelmasta ja käynnisti operaation SIC SEMPER TYRANNIS.
SV-8 päätyi lopulta auttamaan amerikkalaisia tuhoamaan Novosibirskin tutkimuskeskuksen. Laboratorio tuhottiin helmikuussa 1953 ja Peisin ohjelma päättyi.
Stalin kuoli kuukautta myöhemmin.
Kylmä sota
Novosibirskin tapahtumat vahvistivat SV-8 asemaa.
Kylmän sodan vuosikymmeninä organisaatio etsi Neuvostoliiton alueelta kultteja, ghouleja, artefakteja, hypergeometrisiä ilmiöitä ja Karotechian jälkeensä jättämää aineistoa.
Kohteita tuhottiin, mutta kaikkea ei hävitetty.
Vaarallisiksi arvioituja esineitä ja tutkimusaineistoja suljettiin SV-8 varastoihin. Näin organisaatio rakensi vuosikymmenten aikana valtavan arkiston juuri siitä materiaalista, jonka käyttöä se itse vastusti.
Tämä muodostui myöhemmin ratkaisevaksi ongelmaksi.
Neuvostoliiton romahdus
Vuoden 1991 jälkeen SV-8 menetti suuren osan rahoituksestaan ja henkilöstöstään.
Organisaatio ei kuitenkaan kadonnut.
Se säilyi Venäjän sotilastiedustelun sisällä pienenä ja lähes unohdettuna yksikkönä. Sen hallintaan jäivät Neuvostoliiton vuosikymmenien aikana keräämät artefaktit, Karotechian aineistot, ghoul-tutkimukset ja hypergeometriset menetelmät.
2000-luvulle tultaessa uusi sukupolvi alkoi suhtautua tähän perintöön eri tavalla.
Uusi SV-8
Vuoden 2010 tienoilla SV-8 onnistui jälleen herättämään Venäjän johdon kiinnostuksen.
Organisaation hallussa olevilla hypergeometrisillä menetelmillä osoitettiin olevan mahdollisia sotilaallisia sovelluksia. SV-8 sai uusia resursseja ja henkilöstöä.
Samalla sen alkuperäinen toimintaperiaate kääntyi päälaelleen.
Vanha SV-8:
tunnista – eristä – tuhoa.
Uusi SV-8:
tunnista – hallitse – hyödynnä.
Vuoteen 2013 mennessä muutosta vastustanutta vanhaa johtoa oli syrjäytetty. Organisaatio alkoi tutkia järjestelmällisesti mahdollisuuksia käyttää hypergeometriaa ja muita epänormaaleja ilmiöitä Venäjän sotilaallisten tavoitteiden välineinä.
SV-8 oli muuttumassa organisaatioksi, jonka kaltaisia vastaan se oli perustettu taistelemaan.
2021
Vuonna 2021 Venäjän pohjoisilla alueilla käynnistyi ohjelma, jonka todellista tarkoitusta ei tunneta.
Ensimmäiset ulkopuoliset merkit olivat vähäisiä: radiopoikkeamia, ionosfäärisiä häiriöitä, geomagneettisia muutoksia ja epätavallisia paikallisia sääilmiöitä.
Niiden muodostama rakenne oli kuitenkin tuttu.
Se vastasi Novosibirskin kuolemattomuusohjelman yhteydessä vuonna 1952 havaittua hyperdimensionaalista topografiaa.
Jokin Venäjällä oli käynnistetty uudelleen.
Ei tiedetä, oliko kyseessä alkuperäisen Stalin-ohjelman jatko, sen aineistosta rakennettu uusi hanke vai kokonaan toinen sovellus.
Epäselväksi jäi myös SV-8 asema.
Yrittikö se jälleen pysäyttää ohjelman – vai oliko se tällä kertaa ohjelman rakentaja?
