Jätinkirkot ovat Suomen myöhäiskivikautisia suuria kivivallirakennelmia, joita tunnetaan noin 40–50. Ne keskittyvät voimakkaasti Pohjanmaan ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueelle, Keski-Pohjanmaalta Raahen ja Oulun seuduille sekä Perämeren ympäristöön.
Rakennelmat ajoittuvat pääasiassa noin 3000–2000 eaa. Ne muodostuvat tavallisesti suorakaiteen tai soikion muotoisista kivivalleista, joissa on useita porttimaisia aukkoja. Tunnetuin ja suurimpiin kuuluva kohde on Raahen Pattijoella sijaitseva Kastellin jätinkirkko, jonka kivivalli ympäröi noin 58 × 36 metrin aluetta.
Rakentamisaikanaan monet jätinkirkot sijaitsivat lähellä merenrantaa. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen on sittemmin siirtänyt rantaviivaa useita kilometrejä. Rakennelmat yhdistetään rannikon metsästäjä- ja hylkeenpyyntiyhteisöihin, mutta niiden tarkkaa käyttötarkoitusta ei tunneta. Niitä on tulkittu muun muassa asuin-, kokoontumis-, varastointi- ja rituaalipaikoiksi.
Jätinkirkoilla näyttää olleen myös astronomisia suuntauksia. Jari Okkosen ja Marianna Ridderstadin tutkimuksessa havaittiin, että useiden rakennelmien akselit ja porttiaukot vastaavat Auringon nousu- ja laskusuuntia vuodenkierron merkittävissä kohdissa, kuten päivänseisauksissa.
Jos suuntaukset ovat tarkoituksellisia, jätinkirkot eivät olleet pelkästään käytännöllisiä rakennelmia. Ne saattoivat toimia myös vuodenkierron seuraamiseen käytettyinä monumentteina, joiden avulla rannikon kivikautiset yhteisöt havaitsivat Auringon liikkeen suhteessa paikalliseen horisonttiin.
