Suuren Valkoisen Tilan olemassaolo tuli esille Kakolan pyöreän huoneen koekäytössä. Huoneessa tehdyt siirtymäkokeet osoittivat, että kahden paikan välille voidaan muodostaa yhteys, jonka läpi kulkeminen ei edellytä niitä erottavan etäisyyden ylittämistä.
Onnistuneessa kokeessa siirtymä vaikutti tavalliselta liikkeeltä. Koehenkilö näki kulkuaukon takana määränpään ja astui suoraan sinne. Välissä ei havaittu matkaa, maisemaa tai tunnistettavaa siirtymävaihetta.
Suuri Valkoinen Tila havaittiin kokeissa, joissa yhteys avautui mutta sen poistumisaukko ei kohdistunut haluttuun paikkaan.
Harvian hypoteesi
A. Harvia arvelee Suuren Valkoisen Tilan sijaitsevan korkeammalla hyperdimensionaalisessa topografiassa, tavallisen ajan ja tilan ulkopuolella. Hänen tulkinnassaan meidän avaruutemme paikat ovat saavutettavissa tästä ulottuvuudesta suhteiden kautta, joita niiden keskinäinen etäisyys ei kuvaa.
Korkeammalla sijaitseminen tarkoittaa tässä rakenteellista suhdetta. Suuri Valkoinen Tila tarjoaa pääsyn avaruuden pisteisiin sellaisesta suunnasta, jota kolmiulotteinen havainto ei tavoita.
Jos hypoteesi pitää paikkansa, kaksi toisistaan kaukana sijaitsevaa paikkaa voidaan kytkeä samaan kulkuaukkoon. Niiden välinen etäisyys säilyy tavallisessa avaruudessa, mutta siirtymä ohittaa sen.
Avaaminen ja projisointi
Kakolan kokeissa on erotettu kaksi tehtävää. Ensimmäinen on yhteyden avaaminen Suureen Valkoiseen Tilaan. Toinen on poistumisaukon projisointi takaisin tavalliseen avaruuteen.
Ensimmäinen tehtävä on osoittautunut helpommaksi. Pyöreä huone kykenee avaamaan yhteyden, vaikka määränpään määrittely olisi puutteellinen. Hallittu siirtymä edellyttää kuitenkin, että poistumisaukko saadaan kiinnitettyä oikeaan paikkaan.
Harvian mukaan määränpään koordinaatit kuvaavat sijaintia oman avaruutemme sisällä. Ne eivät sellaisinaan määrittele sen suhdetta Suureen Valkoiseen Tilaan. Kohdistaminen vaatii tämän suhteen tuntemista tai sellaisen kiinnityksen muodostamista, jonka avulla paikka voidaan tavoittaa.
Onnistuneessa projisoinnissa kulkuaukko yhdistää lähtöpaikan ja määränpään. Kulkija ei havaitse yhteyden välittävää ulottuvuutta. Epäonnistuneessa projisoinnissa aukko voi johtaa väärään paikkaan tai jättää kulkijan Suureen Valkoiseen Tilaan.
Valkoisuuden havainto
Nimitys perustuu koekäytössä raportoituihin kokemuksiin. Tilaan joutuneet ovat kuvailleet ympäristöä valkoiseksi ja rajattomaksi. Siinä ei ole ollut selvästi tunnistettavaa horisonttia, valonlähdettä tai pintaa, jonka avulla etäisyyksiä voisi arvioida.
Harvia pitää mahdollisena, että valkoisuus syntyy havainnoijassa. Kun aivot eivät pysty muodostamaan ympäristöstä tavallista tilallista kokonaisuutta, kokemus voi pelkistyä erottelemattomaksi näkökentäksi. Toisten kertomuksissa esiintyvät käytävät, ovet ja kaukaiset hahmot saattavat puolestaan olla hyperdimensionaalisesti indusoituja hallusinaatioita.
Näin ollen Suuri Valkoinen Tila on havaintoon perustuva työnimi, eikä sen valkoisuutta ole vahvistettu ulottuvuuden fysikaaliseksi ominaisuudeksi.
Ajan ulkopuolella
Harvian hypoteesissa myös ajallinen kohdistaminen kuuluu poistumisaukon projisointiin. Jos ulottuvuus sijaitsee tavallisen ajan ulkopuolella, pelkkä paikan määrittely ei välttämättä riitä. Aukon on tavoitettava määränpää myös oikeassa ajallisessa suhteessa lähtöpisteeseen.
Tämä ei vielä osoita, että pyöreällä huoneella voitaisiin matkustaa hallitusti menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Se merkitsee, että kokeissa havaittuja aikapoikkeamia on tutkittava osana samaa kohdistamisongelmaa.
Koekertomusten tapahtumajärjestys ei myöskään välttämättä kuvaa Tilan omaa rakennetta. Ihminen voi muistaa odottaneensa tai kulkeneensa, vaikka odotukselle ja matkalle ei löydy vastaavaa kestoa ulkopuolisista mittauksista.
Koekäytön keskeinen ongelma
Pyöreän huoneen toiminta osoittaa, että yhteys voidaan avata. Sen turvallinen käyttö edellyttää näyttöä siitä, että poistumisaukko on oikein kohdistettu ja yhteys säilyy kulkemisen ajan.
Harvian näkökulmasta Suuri Valkoinen Tila tarjoaa mahdollisuuden ohittaa etäisyys, mutta samalla se poistaa tavallisen suunnistamisen perustan. Tilaan joutunut ihminen ei välttämättä pääse lähemmäksi ulospääsyä kävelemällä sitä kohti.
Paluun ratkaisee yhteyden muodostaminen oikeaan paikkaan ja aikaan. Kakolan pyöreän huoneen koekäytössä tämä on edelleen vaikeampi tehtävä kuin oven avaaminen.
