Luokitus: HELSINKI CODEX – PSYCHOMETRIC CONTAINMENT
Laatija: Armo Hormia, lääketieteen ja psykiatrian asiantuntija
Toimeksiantaja: Puolustusvoimien boreaalinen erityistutkimus
Aihe: Psykometrisen isolaation teoria ja käytännön toteutus
Paikka: Turku / Kakolanmäki
Päiväys: 17.11.1969
1. Johdanto
Tässä lausunnossa psykometrisellä isolaatiolla tarkoitetaan menetelmää, jonka tarkoituksena on heikentää tai katkaista yhteys henkilön ja oletetun ulkopuolisen psykometrisen vaikutuksen välillä.
Tutkimuksen lähtökohtana ovat poikkeukselliset potilastapaukset, joiden oirekuva on vastannut psykoottisia häiriöitä mutta sisältänyt piirteitä, joita ei ole voitu tyydyttävästi selittää tavanomaisin psykiatrisin mallein. Tällaisia ovat olleet erityisesti toisistaan riippumattomien henkilöiden yhtenevät havainnot sekä sellaisen tiedon esiintyminen, jonka alkuperää ei ole voitu jäljittää potilaan aikaisempiin kokemuksiin.
Tämä ei anna aihetta muuttaa psykoottisten häiriöiden tavanomaista diagnostiikkaa. Orgaaniset, psykiatriset ja farmakologiset selitykset on suljettava pois ennen ulkoisen vaikutuksen mahdollisuuden tarkastelua.
Pienessä tapausryhmässä fysikaalinen ja psykometrinen eristäminen on kuitenkin vähentänyt oireita tehokkaammin kuin lääkehoidon tehostaminen. Näiden havaintojen perusteella on muodostettu psykometrisen isolaation työhypoteesi.
2. Psykometrinen kontaminaatio
Työhypoteesin mukaan osa tutkituista henkilöistä toimii altistumisen jälkeen eräänlaisena psyykkisenä koordinaattina, jonka välityksellä ulkopuolinen ilmiö kykenee ylläpitämään yhteyttä kohteeseen.
Tällöin tavanomainen fysikaalinen eristäminen ei välttämättä ole riittävä. Etäisyyden kasvattaminen, akustinen eristys, sähkömagneettinen suojaus tai säteilysuojaus ovat tehokkaita vain, mikäli vuorovaikutus tapahtuu tunnetun fysikaalisen välitysmekanismin kautta.
Tutkimuksen lähtöoletuksena on, että tarkasteltava vuorovaikutus saattaa riippua kohteen geometrisesta tai topologisesta sijainnista enemmän kuin tavanomaisesta etäisyydestä. Isolaation tavoitteeksi asetettiin tämän vuoksi kohteen paikannettavuuden heikentäminen.
3. Pallomainen koetila
Alustavissa kokeissa suorakulmaisten tilojen havaittiin tuottavan heikompia ja epävakaampia tuloksia kuin kaarevien rakenteiden. Syytä ei tunneta. Työhypoteesin mukaan kulmien muodostamat yksiselitteiset pintojen väliset suhteet saattavat säilyttää tilan geometrisen määriteltävyyden tavalla, joka heikentää isolaatiota.
Kakolanmäen koetila rakennettiin tämän vuoksi mahdollisimman lähelle pallomaista geometriaa. Potilas sijoitetaan rakenteen geometriseen keskipisteeseen. Pallomaisessa rakenteessa seinää, lattiaa ja kattoa ei tarvitse käsitellä erillisinä geometrisina tasoina, eikä rakenteessa ole kahden tai useamman pinnan muodostamia kulmia.
Koetilasta käytetään teknisessä henkilökunnassa nimitystä Pyöreä huone, vaikka geometrisesti täsmällisempi nimitys olisi pallohuone.
Kakolanmäen kallion massa tarjoaa lisäksi fysikaalista eristystä ympäristöstä, mutta tähänastiset tulokset eivät tue oletusta, että kallion paksuus olisi menetelmän ensisijainen toimintaperiaate.
4. Kenttäjärjestelmä ja psykometrinen desynkronisaatio
Pallomaisen koetilan ympärille sijoitettu kelajärjestelmä tuottaa matalataajuisen, ajallisesti muuttuvan sähkömagneettisen kentän. Kelojen vaiheistus perustuu sodan aikana ja sen jälkeen kerättyihin boreaalisia poikkeamia koskeviin havaintoihin.
Järjestelmän tavoitteena ei ole suuren kenttävoimakkuuden tuottaminen. Kokeellisesti merkittäväksi muuttujaksi on osoittautunut kenttien keskinäinen vaiheistus.
Aktivoinnin aikana tehdyissä mittauksissa on havaittu pieniä mutta toistuvia ristiriitoja tilan sisä- ja ulkopuolelta tehtyjen paikkamääritysten välillä. Ilmiöstä käytetään tässä lausunnossa nimitystä psykometrinen desynkronisaatio.
Työhypoteesin mukaan koetilan fysikaalinen sijainti ei muutu. Sen sijaan tilan suhde oletettuun hyperdimensionaaliseen koordinaatistoon muuttuu siinä määrin, että aikaisemmin muodostuneen psykometrisen yhteyden ylläpitäminen vaikeutuu.
5. Suuri valkoinen tila
Kenttävoimakkuuden ja vaiheistuspoikkeaman kasvaessa osa koehenkilöistä on raportoinut ympäristön täydellisestä häviämisestä. Kuvauksissa toistuvat valkoinen tai vaalea homogeeninen ympäristö, havaittavan valonlähteen ja varjojen puuttuminen, horisontin katoaminen sekä kyvyttömyys arvioida etäisyyksiä.
Ilmiöstä käytetään tutkimusaineistossa nimitystä Suuri valkoinen tila.
Koehenkilöiden kertomukset eivät sellaisinaan osoita, että kyseessä olisi fysikaalinen tila. Mahdollisia selityksiä ovat muun muassa poikkeava tajunnantila, sensorinen deprivaatio tai järjestelmän tuottama neurologinen häiriö. Näitä selityksiä vastaan puhuvat kuitenkin eräät samanaikaisesti rekisteröidyt fysikaaliset poikkeamat sekä koehenkilöiden katoaminen havaittavasta tilasta kahdessa kokeessa.
Mikäli kyseessä on objektiivinen ilmiö, alustava tulkinta on, että järjestelmä kykenee muuttamaan koetilan topologista suhdetta havaittavaan ympäristöön. Suuri valkoinen tila saattaisi tällöin edustaa kahden tai useamman normaalisti erillisen avaruudellisen rakenteen välistä rajatilaa.
6. Muinaislaji-hypoteesi
Grönlannin aineistossa esiintyvät kuvaukset niin sanotusta Muinaislajista sisältävät viitteitä liikkumismenetelmistä, joita ei voida yksiselitteisesti tulkita tavanomaiseksi tähtienväliseksi matkustamiseksi.
On mahdollista, että kuvaukset koskevat Suuren valkoisen tilan kaltaisen välitilan hyödyntämistä. Yhteys on tässä vaiheessa hypoteettinen eikä sitä tule pitää osoitettuna.
Mikäli tulkinta on oikea, Kakolanmäen järjestelmä saattaa tuottaa alkeellisessa ja hallitsemattomassa muodossa saman topologisen ilmiön. Tämä muodostaa merkittävän turvallisuusriskin, koska menetelmän mahdollinen kaksisuuntaisuus on tuntematon.
7. Diagnostinen ja hoidollinen käyttö
Psykometristä isolaatiota ei tule pitää itsenäisenä psykiatrisena hoitomenetelmänä. Sen käyttö voidaan perustella tapauksissa, joissa tavanomaiset syyt on tutkittu ja on erityisiä perusteita epäillä ulkoista altistusta.
Aktivointi suoritetaan asteittain. Ensimmäisessä vaiheessa pyritään mahdollisen yhteyden heikentämiseen ilman täydellistä desynkronisaatiota.
Onnistuneissa kokeissa on havaittu kuuloharhojen ja pakko-oireisten ajatussisältöjen nopeaa vähenemistä, unen normalisoitumista sekä orientaation ja keskustelukyvyn palautumista. Joissakin tapauksissa muutos on tapahtunut muutamien tuntien kuluessa.
Ilmiöllä voi olla myös diagnostista merkitystä. Jos pitkäkestoinen oireisto häviää toistettavasti järjestelmän aktivoinnin aikana ja palautuu sen deaktivoinnin jälkeen, ulkoisen tekijän mahdollisuutta on perusteltua tutkia edelleen. Havainto ei kuitenkaan yksin osoita oireiston ulkoista alkuperää.
8. Havaitut riskit
Täydelliseen desynkronisaatioon liittyy merkittäviä ja toistaiseksi huonosti tunnettuja riskejä.
Kolmannessa täyden tehon kokeessa koehenkilöä ei voitu havaita koetilassa 11 minuuttiin 43 sekuntiin. Koehenkilön oman arvion mukaan tapahtuman kesto oli alle minuutti.
Neljännessä kokeessa koehenkilö arvioi tapahtuman kestäneen lähes kaksi vuorokautta, vaikka ulkopuolisten kellojen mukaan aktivointi kesti seitsemän minuuttia.
Havainnot viittaavat siihen, ettei koetilan ajallinen suhde ympäristöön välttämättä säily vakiona voimakkaan desynkronisaation aikana. Tulosten perusteella täyden tehon kokeita ei voida tällä hetkellä pitää hallittuina.
9. Kakolanmäen koejärjestely
Koetila on sijoitettu Kakolanmäen kallioon vankimielisairaalan yhteyteen. Järjestely mahdollistaa koehenkilöiden lääketieteellisen seurannan sekä vähentää poikkeuksellisiin potilassiirtoihin liittyviä hallinnollisia ongelmia.
Tilaa ei tule merkitä laitoksen tavanomaisiin pohjapiirustuksiin. Virallisessa dokumentaatiossa sitä käsitellään teknisenä kellaritilana. Nimitystä Pyöreä huone ei käytetä potilasasiakirjoissa.
10. Johtopäätökset
Kakolanmäen kokeet tukevat alustavasti käsitystä, että psykometriseksi isolaatioksi kutsuttu menetelmä kykenee vähentämään tiettyihin poikkeuksellisiin potilastapauksiin liittyviä oireita.
Menetelmän toimintamekanismia ei tunneta. Tulokset ovat kuitenkin paremmin yhteensopivia topologisen desynkronisaation kuin yksinkertaisen fysikaalisen suojauksen kanssa. Järjestelmä ei mahdollisesti estä ulkopuolisen vaikutuksen etenemistä, vaan muuttaa tilapäisesti kohteen suhdetta siihen rakenteeseen, jonka kautta vuorovaikutus tapahtuu.
Suosittelen Pyöreän huoneen säilyttämistä toimintakuntoisena diagnostista ja rajoitettua hoidollista käyttöä varten. Täydelliseen desynkronisaatioon tähtäävät kokeet tulee keskeyttää, kunnes Suuren valkoisen tilan luonne, havaittu ajallinen poikkeama sekä mahdollinen kaksisuuntainen läpäisevyys tunnetaan paremmin.
Armo Hormia
ylilääkäri
Turku, 17.11.1969
Tutkimusraportti NP–1962–014
Luokitus: POLARIS MUSTA
Jakelu: Kenttä osasto
Aihe
Iglun merkitys boreaalisena suojarakenteena.
Tiivistelmä
Nova Polariksen kenttäosasto on analysoinut arktisten alkuperäiskansojen lumiasumuksia suhteessa pohjoisilla alueilla raportoituihin boreaalisiin kohtaamisiin.
Työryhmä arvioi, ettei iglu ole pelkästään ilmastollisesti tehokas rakennelma. Sen kupolimainen geometria muodostaa suljetun tilan, jonka hypergeometriset ominaisuudet vaikeuttavat tiettyjen entiteettien kykyä paikantaa sisäpuolella olevia henkilöitä.
Työhypoteesi
Boreaalisen hypoteesin mukaan osa saalistavista entiteeteistä ei havaitse kohteitaan näkyvän valon tai lämmön perusteella, vaan seuraamalla ympäristön topologista jatkuvuutta.
Iglu katkaisee tämän jatkuvuuden osittain.
Lumesta rakennettu yhtenäinen kupoli vaimentaa ympäristön rakenteellisia poikkeamia tavalla, jota tavanomaiset rakennusmateriaalit eivät tee.
Työryhmä käyttää ilmiöstä nimitystä hyperdimensionaalinen varjostus.
Ithaqua
Arkistoaineiston mukaan Ithaquan ilmiöön liittyy toistuvasti eksyminen, suunnistuskyvyn menetys ja tunne siitä, että jokin tarkkailee avomaastossa liikkuvaa kohdetta.
Kenttäraporttien perusteella tällaiset havainnot vähenevät merkittävästi suljetuissa lumiasumuksissa.
Työryhmä arvioi, ettei iglu estä Ithaquan toimintaa.
Se estää Ithaquaa määrittämästä kohteen tarkkaa sijaintia.
Tindaloksen hurtat
Arkiston vertaileva analyysi osoittaa samankaltaisen vaikutuksen myös Tindaloksen Hurttien tapauksessa.
Vaikka entiteettien oletetaan kykenevän seuraamaan kohdetta avaruuden geometrian kautta, lumikupolin yhtenäinen kaarevuus näyttää vähentävän paikannuksen tarkkuutta.
Työryhmä korostaa, ettei ilmiön mekanismia tunneta.
Havainto perustuu yksinomaan operatiivisiin kenttäraportteihin.
Operatiivinen merkitys
Mikäli Borealis-operaatio suoritetaan napapiirin pohjoispuolella, kenttäryhmien tulee suosia perinteisiä lumiasumuksia nykyaikaisten kulmikkaiden hätämajoitteiden sijaan.
Erityisesti tulee välttää rakenteita, joissa esiintyy pitkiä suoria pintoja tai teräviä sisäkulmia.
Johtopäätös
Työryhmä arvioi, että arktisten alkuperäiskansojen iglu ei ole pelkästään kylmyyteen sopeutunut rakennus.
Sen geometria saattaa perustua vuosisatojen aikana syntyneeseen käytännön tietoon ilmiöstä, jota ei ole koskaan kuvattu luonnontieteellisellä kielellä.
On mahdollista, etteivät iglut säilyneet arktisessa kulttuurissa siksi, että ne olivat lämpimimpiä.
Vaan siksi, että ne olivat turvallisimpia.
