Hyperdimensionaalisesti indusoitu hallusinaatio syntyy, kun ihmisen hermosto altistuu ilmiölle, jonka rakennetta se ei kykene käsittelemään. Kohtaamisen aiheuttaja on ulkoinen, mutta sen havaittava muoto rakentuu kokijan aivoissa. Ihminen näkee olennon, kuulee sen äänen ja tuntee sen läsnäolon. Kokemuksen vakuuttavuus ei kuitenkaan takaa, että nämä ominaisuudet kuuluvat ilmiölle itselleen.
Havainto rakentuu
Aivot muodostavat havaintoja yhdistämällä aistitietoa aikaisempiin kokemuksiin ja odotuksiin. Ennakoivan prosessoinnin malleissa hermosto arvioi aistisignaalien mahdollisia syitä ja korjaa arvioitaan uuden informaation perusteella. Kokeellisesti opitut odotukset voivat myös synnyttää havaintokokemuksia ilman vastaavaa ärsykettä: koehenkilö voi esimerkiksi kuulla odottamansa äänen, vaikka sitä ei esitetä. Tämä on yksi hallusinaatioita selittävä mekanismi, ei kaikkien hallusinaatioiden yleispätevä selitys.
Hyperdimensionaalisessa kohtaamisessa tämä tavallisesti hyödyllinen järjestelmä joutuu mahdottoman tehtävän eteen. Ilmiö ei noudata niitä tilan, ajan ja jatkuvuuden suhteita, joiden avulla ihminen tunnistaa ympäristönsä.
Hermosto yrittää silti tuottaa yhtenäisen kokemuksen. Se antaa muodottomalle ruumiin, samanaikaisille sijainneille raajoja ja käsittämättömälle vaikutukselle toimijan.
Muoto on tulkinta
Lonkerot voivat olla tapa esittää liikettä, joka tapahtuu useaan suuntaan yhtä aikaa. Lukemattomat silmät voivat ilmaista kokemusta kaikkialle ulottuvasta huomiosta. Valtava ruumis voi antaa rajat läsnäololle, jolla ei ole ihmiselle ymmärrettävää kokoa.
Myös kuulo ja kehon tuntemukset osallistuvat tulkintaan. Kokija voi kuulla puhetta ilman vastaavaa ilman värähtelyä tai tuntea kosketuksen, jolle ei löydy paikallista lähdettä. Viesti saattaa tuntua täysin ymmärrettävältä, vaikka sen sanoja ei pysty myöhemmin palauttamaan mieleen.
Tulkinta ei ole tietoinen valinta. Kokija ei näe todellista olentoa. Havaittu olento on se havaintokokemus, jonka hänen hermostonsa pystyy muodostamaan.
Tallenteen ja kokemuksen ero
Kamera tallentaa kennolle saapuvaa valoa. Mikrofoni tallentaa ilmanpaineen vaihtelua. Ne eivät tallenna havainnoijan hermoston tuottamaa kokonaisuutta.
Siksi videolla voi näkyä epämääräinen vääristymä, vaikka paikalla ollut agentti kuvailee huoneen täyttävää olentoa. Äänitteellä voi kuulua kohinaa, vaikka agentti muistaa keskustelun. Jos ilmiö vaikuttaa suoraan hermostoon, osa kokemuksesta jää kokonaan näiden laitteiden ulottumattomiin.
Jumalien kasvot
Suurista Muinaisista ja Kaukaisista Jumalista tehdyt kuvaukset kertovat osittain siitä, millaisia muotoja ihmismieli käyttää käsittämättömän esittämiseen.
Havainnoijan muistot, odotukset ja kollektiivinen tajunta antavat kokemukselle yksityiskohtia. Yksi näkee jumalan, toinen hirviön ja kolmas elävän rakennuksen. Sama vaikutus voi saada erilaisia kasvoja eri yhteisöissä.
Kultti voi muokata kohtaamista opettamalla jäsenilleen jumalansa ulkonäön. Kuvat, rituaalit ja todistuskertomukset rakentavat odotuksen, jonka kautta myöhempi altistus tulkitaan. Kun jäsenet kuvailevat samanlaista hahmoa, yhdenmukaisuus vahvistaa kultin uskoa. Se ei vielä osoita, että hahmo vastaisi olennon todellista rakennetta.
Tutkinnan seuraukset
Ristiriitaiset silminnäkijäkertomukset voivat kuvata samaa tapahtumaa. Vastaavasti yhdenmukaiset kertomukset voivat heijastaa yhteisiä ennakko-odotuksia.
Tutkija etsii siksi kokemusten rinnalta mitattavia jälkiä ja toistuvia suhteita: mistä vaikutus alkoi, kuinka se levisi, mitä ympäristössä muuttui ja miten eri havainnoijat reagoivat. Olennon raajojen lukumäärä saattaa vaihdella kertomuksesta toiseen samalla, kun kaikki todistajat kuvaavat saman ajallisen katkoksen.
Pelissä ilmiö mahdollistaa kohtaamisen, jossa agenttien kokemukset eroavat toisistaan mutta heidän toimintansa kohdistuu samaan ulkoiseen uhkaan. Hallusinatorinen muoto ei tee uhasta vaaratonta. Se tekee sen arvioimisesta vaikeampaa.
Agentti voi oppia tunnistamaan toistuvan hahmon ja ennakoimaan sen vaikutuksia. Hän voi selvitä kohtaamisesta ja kirjoittaa siitä käyttökelpoisen raportin.
Silti raportin tarkinkin kuva esittää vain sitä, minkä hänen aivonsa rakensivat kestääkseen kohtaamisen.
