Nova Polaris havaitsi 2010-luvun lopulla, että hyperdimensionaaliseen topografiaan voidaan vaikuttaa samoilla periaatteilla, joilla sitä oli aikaisemmin mitattu. Ratkaiseva askel oli 5G-verkon käyttöönotto.
Tavallinen 5G-liikenne ei aiheuta hyperdimensionaalisia vaikutuksia. Nova Polariksen menetelmä perustuu siihen, että useiden tukiasemien lähetykset synkronoidaan Struven ketjusta johdetun topografisen mallin avulla. Radiotaajuus ei itsessään ole tärkeä. Olennaista ovat lähettimien sijainti, vaiheistus ja ajoitus suhteessa paikalliseen hyperdimensionaaliseen geometriaan.
Useiden lähettimien kentät muodostavat kohdealueelle interferenssirakenteen. Tavallisessa kolmiulotteisessa tilassa sen teho jää vähäiseksi, mutta oikein vaiheistettuna kuvio muodostaa resonanssin myös hyperdimensionaalisen rakenteen kanssa.
Nova Polaris kutsuu ilmiötä hyperdimensionaaliseksi interferenssiksi.
Tavallinen ihminen ei reagoi kenttään havaittavasti. Vaikutus kohdistuu ihmisiin, joiden hermosto on jollakin tavalla hyperdimensionaalisesti virittynyt: pitkäaikainen altistuminen, rituaalit, artefaktit tai kontaktit entiteetteihin voivat tehdä yksilöstä herkän. Myös eräät vähäisemmät hyperdimensionaaliset entiteetit voidaan saada interferenssin piiriin.
Vaikutus riippuu interferenssin voimakkuudesta.
Matalatehoinen pulssi aiheuttaa levottomuutta, epämukavuutta ja kasvavaa tarvetta poistua alueelta. Herkillä henkilöillä esiintyy lisäksi pakko-oireista käyttäytymistä, ajatusten kiertymistä ja vaikeutta keskittyä muuhun kuin häiriön lähteestä poispääsyyn. Nova Polaris käyttää tätä ennen kaikkea alueiden suojaamiseen ja kohteiden ohjaamiseen.
Korkeatehoinen pulssi häiritsee virittyneen ihmisen tietoisuutta voimakkaasti. Seurauksena voi olla sekavuutta, tajunnan hämärtymistä, motorisen kontrollin menetystä ja kouristuksia. Vähäisemmillä entiteeteillä vastaava interferenssi voi rikkoa niiden kyvyn ylläpitää vakaata ilmentymää havaittavassa tilassa.
Menetelmän merkittävin ominaisuus on, ettei kohteen sijaintiin tarvitse rakentaa erityistä laitteistoa. Riittää, että Nova Polaris hallitsee riittävän montaa ympäröivää tukiasemaa ja tuntee alueen boreaalisen hyperdimensionaalisen topografian.
