Helsingin Luonnontieteellinen museo on yksi Suomen merkittävimmistä luonnontieteellisistä museoista. Se sijaitsee Etu-Töölössä, Pohjoisella Rautatiekadulla, ja kuuluu Helsingin yliopiston Luonnontieteelliseen keskusmuseoon (Luomus). Museon tehtävänä on esitellä luonnon monimuotoisuutta, elämän kehityshistoriaa sekä eläin- ja kasvikunnan tutkimusta. Sen kokoelmat palvelevat sekä tieteellistä tutkimusta että yleisöä.
Historia
Museon kokoelmien juuret ulottuvat Turun akatemian aikaan, jolloin yliopistossa kerättiin eläin- ja kasvitieteellisiä näytteitä opetusta ja tutkimusta varten. Turun vuoden 1827 suurpalo tuhosi suuren osan varhaisista kokoelmista. Nykyisten eläintieteellisten kokoelmien perustan muodostaa Societas pro Fauna et Flora Fennica -seuran vuonna 1858 Helsingin yliopistolle lahjoittama kokoelma.
Nykyinen museorakennus valmistui vuonna 1913 venäläiseksi poikakouluksi, Aleksanterin kimnaasiksi. Pietarilaisen arkkitehdin Lev Šiškon suunnittelema uusbarokkirakennus omistettiin keisari Aleksanteri II:n muistolle. Suomen itsenäistymisen jälkeen rakennus siirtyi sotilaskäyttöön, ja vuosina 1919–1923 siellä toimi Suomen ensimmäinen kadettikoulu.
Helsingin yliopisto osti rakennuksen vuonna 1923 ja siirsi sinne eläintieteelliset kokoelmansa. Museo avattiin yleisölle vuonna 1925. Aluksi näyttelyt palvelivat ensisijaisesti tutkijoita ja opiskelijoita, mutta vähitellen museosta kehittyi suosittu yleisökohde.
Vuonna 1988 yliopiston luonnontieteelliset museot yhdistettiin Luonnontieteelliseksi keskusmuseoksi. Eläinmuseo sai nykyisen nimensä vuonna 1996, ja vuosina 2005–2008 rakennus peruskorjattiin perusteellisesti. Luonnontieteellinen keskusmuseo+1
Museon kokoelmat
Luonnontieteellisen museon kokoelmiin kuuluu eläinten luurankoja, täytettyjä nisäkkäitä ja lintuja, hyönteisiä, fossiileja sekä nesteeseen säilöttyjä biologisia näytteitä. Laajempi Luomuksen kokoelmakokonaisuus käsittää myös kasvitieteellisiä, geologisia ja paleontologisia aineistoja.
Museon vanhimmat kokoelmat karttuivat lahjoituksilla, ostoilla, tutkimusmatkoilla ja metsästyksellä. Venäjän keisarikunnan aikana näytteitä saatiin myös suomalaisilta virkamiehiltä, jotka työskentelivät keisarikunnan eri alueilla.
Eräs museon arvokkaimmista esineistä on sukupuuttoon kuolleen stellerinmerilehmän luuranko, jonka Alaskan kuvernöörinä toiminut Hampus Furuhjelm hankki museolle vuonna 1861. Laji hävisi sukupuuttoon vuonna 1768, ja sen kokonaisia luurankoja tunnetaan maailmassa vain vähän.
Museon kokoelmien kartuttamiseen ja eläinten konservointiin osallistuivat myös tunnetut taiteilijat Magnus von Wright ja Jussi Mäntynen. Erityisesti von Wrightin valmistamia lintunäytteitä on edelleen museon kokoelmissa. Luonnontieteellinen keskusmuseo
Kaksipäinen vasikka
Yksi Luonnontieteellisen museon tunnetuimmista erikoisuuksista on vuonna 1931 Hyvinkään Suopellon kartanossa syntynyt kaksipäinen vasikka. Eläin konservoitiin museon kokoelmiin, ja siitä tuli vuosikymmenten aikana yksi Eläinmuseon mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä.
Kaksipäisyys eli dicefalia on harvinainen synnynnäinen kehityshäiriö, jossa alkion jakautuminen kahdeksi yksilöksi jää kesken. Seurauksena on eläin, jolla on kaksi päätä mutta osittain yhteinen ruumis.
Tällaiset poikkeukselliset eläimet herättivät aikaisemmin suurta kiinnostusta sekä luonnontieteilijöiden että tavallisen kansan keskuudessa. Kansanperinteessä epämuodostuneiden eläinten syntymää saatettiin pitää yliluonnollisena enteenä, kun taas luonnontieteellisissä kokoelmissa niitä käytettiin anatomian ja yksilönkehityksen tutkimiseen.
Kaksipäinen vasikka on ollut esillä museossa vuosikymmenten ajan. Se säilytettiin myös vuosien 2005–2008 peruskorjauksen yhteydessä, ja se on kuulunut museon suosituimpiin erikoisuuksiin. Helsingin kaupunki+2
Näyttelyt ja tutkimus
Museon pysyvät näyttelyt käsittelevät Suomen ja maailman luontoa, elämän kehityshistoriaa sekä selkärankaisten anatomiaa. Näyttelyissä on runsaasti täytettyjä eläimiä, luurankoja, fossiileja ja luonnonmukaisiksi rakennettuja ympäristöjä eli dioraamoja.
Luonnontieteellisen museon merkitys ei kuitenkaan rajoitu näyttelytoimintaan. Sen taustalla toimiva Luomus ylläpitää kansallisia luonnontieteellisiä kokoelmia, joiden avulla tutkitaan muun muassa lajien levinneisyyttä, evoluutiota ja luonnon monimuotoisuuden muutoksia. Historialliset näytteet mahdollistavat nykyisen luonnon vertaamisen jopa yli sata vuotta vanhaan aineistoon.
Museon kokoelmat muodostavat siten paitsi suomalaisen luonnontutkimuksen historian myös jatkuvasti täydentyvän tieteellisen arkiston.