Sturmbock-Stellung oli Saksan 20. vuoristoarmeijan Käsivarren Lappiin rakentama puolustusasema. Sen tunnetuin säilynyt osa sijaitsee nykyisen Järämän alueella Enontekiöllä. Linnoituksen tarkoituksena oli suojata Saksan pohjoisten joukkojen yhteyksiä ja vetäytymisreittejä Norjaan tilanteessa, jossa Suomen asema sodassa muuttuisi.
Laajamittainen rakentaminen alkoi kesällä 1944. Työhön osallistui saksalaisia pioneereja, Organisation Todtin henkilöstöä sekä sotavankeja, joista monet olivat neuvostoliittolaisia. Rakennustöissä saattoi olla enimmillään noin 3 000 miestä. Suuri osa asemista louhittiin tai rakennettiin suoraan Käsivarren kiviseen tunturimaastoon.
Sturmbock ei ollut yhtenäinen muuri vaan laaja puolustusjärjestelmä. Siihen kuului taistelu- ja yhdyshautoja, korsuja, konekivääriasemia, panssarintorjunta-asemia, tykistöasemia ja tähystyspaikkoja. Maasto oli olennainen osa puolustusta: tunturit, joet ja tietön erämaa pakottivat hyökkääjän etenemään harvoja käyttökelpoisia reittejä pitkin.
Lapin sodan aikana 7. vuoristodivisioona, noin 12 000 miestä, miehitti Sturmbockin loppusyksyllä 1944. Suomalaiset saavuttivat alueen marraskuussa, mutta vahvasti linnoitettua asemaa vastaan ei syntynyt suurta ratkaisutaistelua. Talvi pysäytti etenemisen käytännössä asemasodaksi ja partiotoiminnaksi.
Saksalaiset jättivät Sturmbockin tammikuun 1945 alussa vetäytyessään edelleen kohti Norjaa. Näin valtava linnoitusjärjestelmä jäi lopulta ilman varsinaista suurta taistelua.
Sturmbockin merkitys liittyykin ennen kaikkea Saksan pohjoisen armeijan vetäytymiseen. Se muodosti suojan, jonka takana Petsamosta ja Pohjois-Norjasta vetäytyvät joukot, kalusto ja huolto saatettiin siirtää länteen.
Osa linnoituksista on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Järämässä niihin voi edelleen tutustua maastossa: kallioon louhitut asemat ja juoksuhaudat tekevät Sturmbockista yhden konkreettisimmista jäljistä Saksan sotilaallisesta läsnäolosta Suomen Lapissa.
