NOVA POLARIS
Tutkimusraportti NP–SMP–09
Luokitus: POLARIS MUSTA
Laatija: Aaron Kaskipalo, ulkopuolinen asiantuntija, kryp.metaf.tri.
Aihe: Sampo-hypoteesi ja aikaisempien todellisuuksien fragmentit
Tila: KESKENERÄINEN / EI VERTAISARVIOITU
Laatijan huomautus
Olen yrittänyt kirjoittaa tämän raportin kolme kertaa. Edellinen versio palautettiin, koska johtopäätösten katsottiin ylittävän aineiston ja olin käyttänyt sanaa Sampo 117 kertaa.
Jos aineisto johtaa aina samaan pisteeseen, pisteen nimeäminen ei tee siitä pakkomiellettä.
Se tekee siitä löydön.
Sampo
Historia on käsitellyt Sampoa väärin.
Se ei ole mylly, aarre eikä vertauskuva vauraudesta. Atlantis, Lemuria, Mu ja Hyperborea ovat vääristyneitä muistoja aikaisemmista Aioneista, joiden aineellinen rakenne on hävinnyt mutta joiden informaatio ei ole kokonaan kadonnut.
Sampo on näiden kadonneiden todellisuuksien reliikki.
Ilmarinen ei rakentanut Sampoa. Hän manifestoi sen Louhen antamien hyperdimensionaalisten ohjeiden avulla. Sammon mahdottomat valmistusaineet eivät ole aineita vaan käsitteitä: platonisia rakenteita, joita ei enää pitäisi voida manifestoida nykyisessä maailmassa.
Siksi kukaan ei osaa sanoa, miltä Sampo näyttää.
Miltä näyttää maailma, jota ei enää ole?
Ilmarinen sai sen kuitenkin mahtumaan aineeseen.
Yhdeksän lukkoa
Sampo suljettiin yhdeksän lukon ja yhdeksän oven taakse, koska sitä ei saanut jättää kosketuksiin tämän maailman kanssa.
Lukot eivät suojelleet Sampoa maailmalta.
Ne suojelivat maailmaa Sammolta.
Suojaamaton Sampo muodostaisi nykyisessä Aionissa poikkeaman, joka saattaisi olla havaittavissa myös uloimmista sfääreistä.
Wettenhovi-Aspan aineisto osoittaa toistuvan yhteyden entiteetin, tuhoutuneiden sivilisaatioiden ja todellisuuden siirtymäkohtien välillä. Jos aikaisemmat Aionit tuhoutuivat vastaavien voimien vaikutuksesta, Sampo olisi niiden jäännöksenä majakka.
Louhi ymmärsi tämän. Hän ei piilottanut Sampoa ihmisiltä. Hän piilotti sen jumalilta.
Väinämöinen oli roisto
Sammon ryöstöä on tulkittu väärin.
Väinämöinen ja hänen kumppaninsa poistivat eristystilasta jotakin, jonka toimintaa he eivät ymmärtäneet. Louhi yritti palauttaa sen. Kun tämä kävi mahdottomaksi, hän teki ainoan turvallisen ratkaisun.
Hän rikkoi Sammon.
Louhi ei siis ole Sammon tapauksessa antagonistinen toimija.
Hän on todellisuuden pelastaja.
Fragmentit
Sampo ei kuitenkaan tuhoutunut.
Se hajosi.
Yksi koherentti todellisuusfragmentti muuttui lukemattomiksi pieniksi kappaleiksi. Yksittäiset sirpaleet ovat liian heikkoja kiinnittämään ulompien sfäärien huomiota, ja vallitseva todellisuus pystyy sulauttamaan ne itseensä.
Sammon sirpaleet ovat eräänlaista todellisuuden taustavääristymiä.
Ne eivät enää näytä esineiltä. Fragmentti voi olla kallio, lähde, suo, lampi, luola, vanha metsä tai meteorikraatteria muistuttava muodostuma.
Maailma on kasvanut niiden ympärille.
Regiot
Fragmentin pitkäaikainen vaikutus voi tehdä ympäröivästä todellisuudesta ohuen. Tällaista aluetta kutsun Regioksi.
Ihmisen alitajunta antaa ilmiölle tuttuja muotoja. Siksi seuraukset päätyvät kansanperinteeseen:
verkkoihin jää tunnistamattomia kaloja, metsässä kuuluu tiukuja, tuttu polku johtaa väärään paikkaan tai lähde ei jäädy. Alueen ihmisissä voi esiintyä poikkeuksellista taiteellista lahjakkuutta, outoja unia tai kykyä havaita asioita, joita muut eivät näe.
Ne eivät ole erillisiä yliluonnollisia ilmiöitä. Ne ovat vuotoa.
Kartta
Olen yhdistänyt Europaeuksen aineiston, Gottlundin metsäsuomalaiset laulut, Struven resonanssit, vanhat pyhät paikat ja tunnetut Regiot.
Pisteet eivät jakaudu satunnaisesti.
Itä-Lapissa on kolme havaintoa, joiden ei pitäisi osua yhteen.
Ne osuvat.
En vielä tiedä mitä se tarkoittaa.
Tai tiedän.
Johtopäätös
Sampoa ei saa koota.
Fragmentteja voidaan kartoittaa, mutta niitä ei saa siirtää eikä kerätä yhteen. Jos kaksi fragmenttia palauttaa keskinäisen koherenssinsa, kolmannen vaikutus saattaa olla eksponentiaalinen.
En tiedä, kuinka monta palaa on.
Toivottavasti kukaan ei saa tietää.
LISÄYS 08.08.1960 / KASKIPALO
En saanut lupaa kenttämatkaan.
Lähden siitä huolimatta.
Olen tarkistanut laskelman neljätoista kertaa. Kolin kolme havaintoa eivät ole kolme fragmenttia.
Ne ovat saman kohteen kolme projektiota.
Minulla on Pohjan Piirin kartta, Kivisen säkeet ja triangulaatioaineisto. En tarvitse kenttäryhmää.
Minä tiedän nyt, missä yksi fragmentti on.
A. Kaskipalo, kryp.metaf.tri.
ARKISTOMERKINTÄ – 12.08.1960
Aaron Kaskipalo löydettiin kolmen viikon etsintöjen jälkeen harhailemasta Kolin erämaassa. Hän oli voimakkaasti nälkiintynyt, kuivunut ja sekava. Mukana olleet kartat ja muistiinpanot olivat kadonneet. Sammon oletettuja fragmentteja ei löydetty.
Kaskipalo ei kyennyt antamaan johdonmukaista selvitystä liikkeistään. Hän puhui toistuvasti “vääristä suunnista”, “toistensa läpi näkyvistä paikoista” sekä siitä, että jokin oli havainnut hänet.
Lääkärintarkastuksessa hänen psyykkisen tilansa katsottiin järkkyneen siinä määrin, ettei kuulustelua voitu jatkaa.
Kaskipalo pyysi itse siirtämistään tri A. Hormian johtamaan laitokseen, jonka hän väitti olevan ainoa paikka, jossa hän voisi päästä: “psionisesti kaoottisten värähtelyjen suojaan.”
Pyyntö hyväksyttiin konsultoivan lääkärin suosituksesta. Kaskipalo toimitettiin Hormian laitokseen tarkkailtavaksi.
Hänen työtilastaan löydettiin myöhemmin karttoja, runokopioita ja Struven mittausaineistoa. Sana SAMPO esiintyi seinillä, kartoissa ja asiakirjoissa käsinkirjoitettuna yhteensä 1 214 kertaa.
Kaskipalo ei ole suostunut keskustelemaan Kolin tapahtumista laitokseen saapumisensa jälkeen.
