NOVA POLARIS
Tutkimusraportti NP–SMP–09
Luokitus: POLARIS MUSTA
Laatija: Aaron Kaskipalo, ulkopuolinen asiantuntija, kryp.metaf.tri.
Aihe: Sampo-hypoteesi ja aikaisempien todellisuuksien fragmentit
Tila: KESKENERÄINEN / EI VERTAISARVIOITU
Laatijan huomautus
Olen yrittänyt kirjoittaa tämän raportin kolme kertaa. Edellinen versio palautettiin, koska johtopäätösten katsottiin ylittävän aineiston ja olin käyttänyt sanaa Sampo 117 kertaa.
Jos aineisto johtaa aina samaan pisteeseen, pisteen nimeäminen ei tee siitä pakkomiellettä.
Se tekee siitä löydön.
Sampo
Historia on käsitellyt Sampoa väärin.
Se ei ole mylly, aarre eikä vertauskuva vauraudesta. Atlantis, Lemuria, Mu ja Hyperborea ovat vääristyneitä muistoja aikaisemmista Aioneista, joiden aineellinen rakenne on hävinnyt mutta joiden informaatio ei ole kokonaan kadonnut.
Sampo on näiden kadonneiden todellisuuksien reliikki.
Ilmarinen ei rakentanut Sampoa. Hän manifestoi sen Louhen antamien hyperdimensionaalisten ohjeiden avulla. Sammon mahdottomat valmistusaineet eivät ole aineita vaan käsitteitä: platonisia rakenteita, joita ei enää pitäisi voida manifestoida nykyisessä maailmassa.
Siksi kukaan ei osaa sanoa, miltä Sampo näyttää.
Miltä näyttää maailma, jota ei enää ole?
Ilmarinen sai sen kuitenkin mahtumaan aineeseen.
Yhdeksän lukkoa
Sampo suljettiin yhdeksän lukon ja yhdeksän oven taakse, koska sitä ei saanut jättää kosketuksiin tämän maailman kanssa.
Lukot eivät suojelleet Sampoa maailmalta.
Ne suojelivat maailmaa Sammolta.
Suojaamaton Sampo muodostaisi nykyisessä Aionissa poikkeaman, joka saattaisi olla havaittavissa myös uloimmista sfääreistä.
Wettenhovi-Aspan aineisto osoittaa toistuvan yhteyden entiteetin, tuhoutuneiden sivilisaatioiden ja todellisuuden siirtymäkohtien välillä. Jos aikaisemmat Aionit tuhoutuivat vastaavien voimien vaikutuksesta, Sampo olisi niiden jäännöksenä majakka.
Louhi ymmärsi tämän. Hän ei piilottanut Sampoa ihmisiltä. Hän piilotti sen jumalilta.
Väinämöinen oli roisto
Sammon ryöstöä on tulkittu väärin.
Väinämöinen ja hänen kumppaninsa poistivat eristystilasta jotakin, jonka toimintaa he eivät ymmärtäneet. Louhi yritti palauttaa sen. Kun tämä kävi mahdottomaksi, hän teki ainoan turvallisen ratkaisun.
Hän rikkoi Sammon.
Louhi ei siis ole Sammon tapauksessa antagonistinen toimija.
Hän on todellisuuden pelastaja.
Fragmentit
Sampo ei kuitenkaan tuhoutunut.
Se hajosi.
Yksi koherentti todellisuusfragmentti muuttui lukemattomiksi pieniksi kappaleiksi. Yksittäiset sirpaleet ovat liian heikkoja kiinnittämään ulompien sfäärien huomiota, ja vallitseva todellisuus pystyy sulauttamaan ne itseensä.
Sammon sirpaleet ovat eräänlaista todellisuuden taustavääristymiä.
Ne eivät enää näytä esineiltä. Fragmentti voi olla kallio, lähde, suo, lampi, luola, vanha metsä tai meteorikraatteria muistuttava muodostuma.
Maailma on kasvanut niiden ympärille.
Regiot
Fragmentin pitkäaikainen vaikutus voi tehdä ympäröivästä todellisuudesta ohuen. Tällaista aluetta kutsun Regioksi.
Ihmisen alitajunta antaa ilmiölle tuttuja muotoja. Siksi seuraukset päätyvät kansanperinteeseen:
verkkoihin jää tunnistamattomia kaloja, metsässä kuuluu tiukuja, tuttu polku johtaa väärään paikkaan tai lähde ei jäädy. Alueen ihmisissä voi esiintyä poikkeuksellista taiteellista lahjakkuutta, outoja unia tai kykyä havaita asioita, joita muut eivät näe.
Ne eivät ole erillisiä yliluonnollisia ilmiöitä. Ne ovat vuotoa.
Kartta
Olen yhdistänyt Europaeuksen aineiston, Gottlundin metsäsuomalaiset laulut, Struven resonanssit, vanhat pyhät paikat ja tunnetut Regiot.
Pisteet eivät jakaudu satunnaisesti.
Itä-Lapissa on kolme havaintoa, joiden ei pitäisi osua yhteen.
Ne osuvat.
En vielä tiedä mitä se tarkoittaa.
Tai tiedän.
Johtopäätös
Sampoa ei saa koota.
Fragmentteja voidaan kartoittaa, mutta niitä ei saa siirtää eikä kerätä yhteen. Jos kaksi fragmenttia palauttaa keskinäisen koherenssinsa, kolmannen vaikutus saattaa olla eksponentiaalinen.
En tiedä, kuinka monta palaa on.
Toivottavasti kukaan ei saa tietää.
LISÄYS 08.08.1960 / KASKIPALO
En saanut lupaa kenttämatkaan.
Lähden siitä huolimatta.
Olen tarkistanut laskelman neljätoista kertaa. Kolin kolme havaintoa eivät ole kolme fragmenttia.
Ne ovat saman kohteen kolme projektiota.
Minulla on Pohjan Piirin kartta, Kivisen säkeet ja triangulaatioaineisto. En tarvitse kenttäryhmää.
Minä tiedän nyt, missä yksi fragmentti on.
A. Kaskipalo, kryp.metaf.tri.
ARKISTOMERKINTÄ – 12.08.1960
Aaron Kaskipalo löydettiin kolmen viikon etsintöjen jälkeen harhailemasta Kolin erämaassa. Hän oli voimakkaasti nälkiintynyt, kuivunut ja sekava. Mukana olleet kartat ja muistiinpanot olivat kadonneet. Sammon oletettuja fragmentteja ei löydetty.
Kaskipalo ei kyennyt antamaan johdonmukaista selvitystä liikkeistään. Hän puhui toistuvasti “vääristä suunnista”, “toistensa läpi näkyvistä paikoista” sekä siitä, että jokin oli havainnut hänet.
Lääkärintarkastuksessa hänen psyykkisen tilansa katsottiin järkkyneen siinä määrin, ettei kuulustelua voitu jatkaa.
Kaskipalo pyysi itse siirtämistään tri A. Hormian johtamaan laitokseen, jonka hän väitti olevan ainoa paikka, jossa hän voisi päästä: “psionisesti kaoottisten värähtelyjen suojaan.”
Pyyntö hyväksyttiin konsultoivan lääkärin suosituksesta. Kaskipalo toimitettiin Hormian laitokseen tarkkailtavaksi.
Hänen työtilastaan löydettiin myöhemmin karttoja, runokopioita ja Struven mittausaineistoa. Sana SAMPO esiintyi seinillä, kartoissa ja asiakirjoissa käsinkirjoitettuna yhteensä 1 214 kertaa.
Kaskipalo ei ole suostunut keskustelemaan Kolin tapahtumista laitokseen saapumisensa jälkeen.
________________________________________________
Sampo – muinaisen taivaan akseli
Sampo on jäänne aikakaudelta, jolloin tähdet olivat toisessa asennossa ja maailma noudatti toisia lakeja. Sen sisällä tämä muinaisuus jatkuu yhä. Aine, aika ja elämä säilyttävät siellä ominaisuuksia, jotka ovat ympäröivästä todellisuudesta kadonneet.
Muinaisen maailman keskuksena oli taivaan naula, kiintopiste, jonka ympärillä tähdet kiersivät ja taivaankansi pyöri. Se piti maailman suunnat ja järjestyksen paikoillaan. Nykyinen taivas on muuttunut, mutta Sammon sisällä tähdet jatkavat kiertoaan tämän vanhan keskuksen ympärillä.
Louhi oppi tuntemaan Sammon mahdin. Ilmarinen puolestaan sitoi sen vallat fyysiseen muotoon: sammas kannatteli kirjokantta, ja taivaan naula kiinnitti sen akselilleen. Ilmarisen takoma rakenne rajasi muinaisuuden niin, että sen voimaa voitiin käyttää päästämättä koko kadonnutta maailmanjärjestystä valloilleen.
Runojen ihmemylly kuvaa tämän rakenteen toimintaa. Sammon jauhaminen on sen sisäisen taivaankannen kiertoa. Liikkeen mukana muinaisen maailman mahdollisuudet virtaavat nykyiseen todellisuuteen ravintona, vaurautena ja elinvoimana. Sen läheisyydessä maa antaa enemmän kuin sen pitäisi ja elämä menestyy olosuhteissa, joissa sen pitäisi kuihtua.
Louhi sulki Sammon Pohjolan kivimäkeen yhdeksän oven ja lukon taakse. Näiden lisäksi kymmenes salpa sitoi sen paikalleen. Suojaukset estivät tunkeutumisen, mutta myös pitivät Sammon sisäisen maailman erillään ulkopuolisesta taivaasta.
Yhdeksän ovea ja lukkoa
Pohjolan koettelemukset säilyttävät muistoja suojauksista, jotka Louhi rakensi Sammon ympärille. Runonlaulajat kuvasivat ne peltoina, petoina, vetenä ja vuorena. Niiden todellinen tehtävä oli säädellä, millä ehdoilla ihminen saattoi lähestyä muinaisen maailman keskusta.
Ensimmäinen ovi: kyinen pelto. Elävän maan lukko muuttaa maaston kulkijan alla. Käärmeet ovat sen aistielimiä. Niiden välityksellä Louhi tuntee jokaisen askeleen, ja maa sulkee reitit ennen kuin tunkeutuja ehtii niiden yli.
Toinen ovi: Hiiden hirvi. Etäisyyden lukko antaa määränpään näkyä mutta estää sen saavuttamisen. Hirvi johdattaa kulkijaa aina lähemmäksi, vaikka jokainen askel kasvattaa todellista välimatkaa.
Kolmas ovi: Hiiden hevonen. Liikkeen lukossa suunta, nopeus ja aika irtoavat toisistaan. Matka voi kestää vuosia kulkijan pysyessä paikallaan. Yksi askel voi viedä hänet perille ennen hänen omaa lähtöään.
Neljäs ovi: Tuonelan joutsen. Kuoleman lukko erottaa elävien maailman toisesta olemisen tilasta. Sen ylittänyt voi palata hengittävänä ja puhuvana, vaikka jokin olennainen osa hänestä on jäänyt rajan toiselle puolelle.
Viides ovi: Tuonelan hauki. Syvyyden lukko sijaitsee mustassa vedessä, joka toimii todellisuuksien rajapintana. Hauki vartioi reittiä, jota pinnalta katsova ei voi havaita. Veden alle laskeutuva ei voi luottaa siihen, että pinta johtaa takaisin samaan maailmaan.
Kuudes ovi: Manalan susi ja Tuonen karhu. Vartijoiden lukko ilmenee kahtena petona, jotka kuuluvat samaan olentoon. Toisen kukistaminen vapauttaa sen voiman toiseen. Molemmat on sidottava yhtä aikaa.
Seitsemäs ovi: nimi ja synty. Nimen lukko avautuu vain sille, joka tuntee tavoitellun paikan oikean nimen ja alkuperän. Pelkkä sanojen lausuminen ei riitä. Väärä tai puutteellisesti ymmärretty nimi avaa oven johonkin muuhun.
Kahdeksas ovi: Pohjolan usva. Havaitsemisen lukko estää kohteen tunnistamisen. Paikka voi olla näkyvissä, mutta sen merkitys pakenee havaitsijaa. Kartat, mittaukset ja silminnäkijöiden muistot kuvaavat keskenään erilaisia ympäristöjä.
Yhdeksäs ovi: vaskinen vuori. Aineen lukko ympäröi Sammon viimeistä kammiota. Vuoren sisäinen tila rakentuu muinaisen akselin ympärille. Käytävät kiertävät taivaan naulaa ja palaavat itseensä, vaikka kulkija etenee koko ajan suoraan.
Kymmenes salpa
Sammon kolme juurta muodostivat viimeisen sulkijan. Maan juuri kiinnitti sen fyysiseen sijaintiin. Veden juuri sitoi sen ajalliseen jatkuvuuteen. Kotimäen juuri sovitti sen muinaisen akselin ympäröivän todellisuuden rakenteeseen.
Kun Sampo ryöstettiin, juuri kotimäkeen murtui. Esine irtosi ja sen sisältämän maailman ja nykyisen todellisuuden välinen raja vaurioitui. Sammon liike ei enää pysynyt oman kirjokantensa sisällä. Ympäröivä maailma alkoi hakeutua kadonneen taivaan naulan ympärille.
Louhi ymmärsi, mitä ryöstäjät olivat vapauttamassa. Hän rikkoi Sammon estääkseen sen joutumisen vääriin käsiin. Kirjokansi särkyi, ja fragmentit levisivät nykyisen Suomen alueelle. Jokainen säilytti osan muinaisesta taivaasta ja sen alla vallinneesta maailmasta.
Taivaan naula jäi sirpaleiden yhteiseksi kiintopisteeksi. Se ei enää sijaitse yhdessä paikassa, jonka voisi osoittaa kartalta. Fragmenttien keskinäiset suhteet määrittävät sen aseman.
Louhi jäi vangiksi tähän särkyneeseen rakenteeseen.
Louhen vankila
Louhen vankila ulottuu fragmenttien väliin. Sen seinät ovat etäisyyksiä, ajallisia suhteita ja reittejä, jotka kiertävät taivaan naulaa. Hän voi olla läsnä usean fragmentin vaikutuspiirissä pääsemättä yhdenkään kautta ulos.
Sirpaleen siirtäminen muuttaa vankilan rakennetta. Yhden fragmentin vieminen pois paikaltaan voi sulkea vanhan reitin ja avata uuden. Niiden kokoaminen voisi palauttaa muinaisen akselin, mutta samalla se muuttaisi Louhen asemaa tavalla, jonka seurauksia kukaan ei tunne.
Yhdeksän lukkoa säilyvät sirpaleissa epätäydellisinä. Yhden ympärillä maasto muuttuu, toisen luona etäisyydet pettävät. Kolmas jää havaitsematta silloinkin, kun se on tutkijan kädessä. Sirpaleiden lähestyessä toisiaan suojaukset voivat alkaa toimia yhdessä.
Fragmentit ja boreaaliset poikkeamat
Sammon fragmenttien vaikutus näkyy ensin runsautena. Kasvu voimistuu, paikalliset elinkeinot menestyvät ja jokin näennäisesti ehtynyt lähde alkaa jälleen tuottaa. Vauraus houkuttelee ihmisiä jäämään vaikutusalueelle ja rakentamaan toimintansa sen varaan.
Samalla ympäristö alkaa noudattaa muinaisia ehtoja. Matka-ajat eivät vastaa kuljettuja etäisyyksiä. Vesi heijastaa vierasta tähtitaivasta. Eri vuosina tehdyt havainnot näyttävät kuvaavan samaa hetkeä. Elävät olennot sopeutuvat muutoksiin, joita muualla ei ole tapahtunut.
Delta Greenin kannalta fragmenttien tärkein tuntomerkki on taivaan kiertokeskuksen poikkeama. Niiden läheisyydessä tähdet voivat näyttää pyörivän pisteen ympärillä, jota nykyisellä taivaalla ei ole. Pitkät havaintosarjat saattavat paljastaa tämän selvemmin kuin yksittäinen silminnäkijäkokemus.
Fragmenttien kerääminen samaan säilytyspaikkaan olisi erityisen vaarallista. Tutkijat voisivat luulla kokoavansa esinettä, vaikka todellisuudessa he palauttaisivat sen sisältämän maailman rakennetta. Kun riittävän moni sirpale löytää oikean suhteensa muihin, kirjokansi voi jälleen alkaa kiertää.
Silloin Sampo jauhaa, Louhen vankila murtuu ja Suomen ylle saattaa nousta taivas, jonka alla ihminen ei koskaan oppinut elämään.
