Petsamo oli toisen maailmansodan aikana yksi Saksan tärkeimmistä alueista pohjoisessa. Sen strateginen merkitys perustui ennen kaikkea Kolosjoen nikkelikaivoksiin, joiden tuotanto oli tärkeää Saksan sotateollisuudelle, sekä Liinahamariin, joka tarjosi sataman Jäämeren rannalla. Saksalaiset miehittivät kaivosalueen turvaamiseksi kesällä 1941 ja keskittivät Petsamoon huomattavan määrän vuoristojoukkoja.
Vuosien 1941–1944 aikana Petsamon ja Murmanskin välisestä rintamasta kehittyi laaja linnoitettu vyöhyke. Tuntureihin ja kallioon rakennettiin juoksuhautoja, korsuja, konekivääriasemia, tykistöasemia, varastoja ja majoitustiloja, ja puolustusta täydennettiin miinakentillä ja esteillä. Kolmen vuoden asemasotavaihe antoi saksalaisille aikaa rakentaa myös suhteellisen pysyviä majoitus- ja huoltorakenteita.
Erityisen voimakkaasti linnoitettiin Liinahamari ja Petsamovuono. Vuonon sisäänkäyntiä ja satamaa suojasivat raskaat rannikkotykistöpatterit, ilmatorjunta ja betoniset puolustusasemat. Tarkoituksena oli suojella sekä Jäämeren liikennettä että Petsamon nikkelin kuljetusreittiä.
Lokakuussa 1944 Neuvostoliitto aloitti suuren Petsamo–Kirkkoniemi-operaation. Saksalaisten asemat murrettiin ja joukot joutuivat vetäytymään Petsamosta kohti Pohjois-Norjaa. Liinahamari vallattiin maihinnousun jälkeen, ja vetäytyessään saksalaiset tuhosivat osan omista asemistaan ja sotilaallisesta infrastruktuuristaan.
Petsamoon jäi sodan jälkeen valtava sotilaallinen maisema: kallioon louhittuja asemia, leirien jäännöksiä, teitä, varastoalueita ja puolustuslaitteita. Kolmen vuoden ajan alue oli käytännössä Saksan arktinen sotilastukikohta, jonka tehtävänä oli pitää hallussa nikkeli, Jäämeren satamat ja Murmanskin vastainen rintama.
