Delta Green: Codex Helsinki – Mustan Faaraon Tapaus

NOVA POLARIS

Henkilöarvio NP–WA–46

Luokitus: POLARIS MUSTA
Kohde: Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870–1946)
Aihe: Mustan Faaraon vaikutus ja Wettenhovi-Aspan kadonnut aineisto
Huomautus: Historialliset elämäkertatiedot ja Nova Polariksen tulkinta on erotettava toisistaan.

Tausta

Sigurd Wettenhovi-Aspa syntyi Helsingissä vuonna 1870. Hän työskenteli kuvataiteilijana ja kirjailijana, mutta kiinnostui myöhemmin kielitieteestä, Egyptistä, Kalevalasta, muinaisista kulttuureista ja esoteerisista järjestelmistä.

Hän tuli tunnetuksi teorioistaan, joiden mukaan suomen kieli säilytti jälkiä ihmiskunnan alkukielestä ja suomalais-egyptiläiset yhteydet ulottuivat tunnetun historian taakse.

Julkisuudessa teoriat näyttäytyivät eksentrisenä pseudotieteenä.

Pariisi

Nuorena taiteilijana Wettenhovi-Aspa joutui Keski-Euroopan kulttuuripiireissä tekemisiin spiritualismista, hermetismistä ja seremoniallisesta magiasta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa.

Ratkaiseva vaihe sijoittuu Pariisiin. Siellä Aspa osallistui yksityisiin kokoontumisiin, joissa käsiteltiin Egyptin uskontoa, jälleensyntymistä ja mahdollisuutta tavoittaa muinaisia jumalia symbolisten ja kielellisten rakenteiden avulla.

Erään rituaalin jälkeen hänen kirjeenvaihdossaan tapahtuu selvä muutos. Codex luokittelee tämän ensimmäiseksi todennäköiseksi altistumiseksi Mustan Faaraon vaikutukselle.

Aspa ei kuitenkaan ymmärtänyt olevansa ulkopuolisen vaikutuksen kohteena.

Hän uskoi saaneensa ilmestyksen.

Kieli

Suomeen palattuaan Wettenhovi-Aspa alkoi rakentaa teoriaa, jossa suomen kieli muodosti avaimen muinaiseen maailmaan. Egyptiläiset nimet, paikannimet ja Kalevalan käsitteet voitiin hänen mukaansa palauttaa suomalaisiin juuriin.

Nova Polariksen tulkinta on toinen.

Aspa ei yrittänyt todistaa, että kaikki kielet olivat suomea.

Hän yritti rekonstruoida kieltä, jonka oli kuullut Pariisissa.

Suomen kieli tarjosi rakenteen, johon mahdottomat äänteet voitiin sovittaa. Hänen etymologiansa olivat siten vaurioituneita transkriptioita informaatiosta, jota ihmismieli ei kyennyt käsittelemään sellaisenaan.

Mustan Faaraon vaikutus

Helsinki Codex ei luokittele Wettenhovi-Aspaa varsinaiseksi kultistiksi. Todennäköisemmin hän oli välikappale, jolle annettiin havainto jostakin paljon suuremmasta.

Hänen tapauksessaan se oli kieli.

Aspa käytti vuosikymmeniä sen ratkaisemiseen. Jokainen uusi sana, jumalhahmo ja historiallinen nimi voitiin liittää kasvavaan järjestelmään.

Tutkimuksesta muodostui vähitellen pakkomielle.

Egypti johti Suomeen, Suomi Kalevalaan, Kalevala muinaisiin kieliin ja kielet takaisin Egyptiin.

Viimeiset vuodet

Wettenhovi-Aspan psyykkinen tila näyttää loppuvuosina heikentyneen. Julkaiseminen lakkasija hänen muistiinpanonsa muuttuivat hajanaisemmiksi. Samat nimet, kielirinnastukset ja egyptiläiset symbolit toistuivat yhä pakonomaisemmin.

Codexin jälkianalyysin mukaan pitkä altistuminen oli mahdollisesti hajottanut hänen kykynsä erottaa oma ajattelunsa vastaanotetuksi kokemastaan informaatiosta.

Wettenhovi-Aspa kuoli vuonna 1946.

Sodan jälkeinen häivyttäminen

Aspan kuoleman jälkeen hänen ympärilleen kertynyt aineisto arvioitiin turvallisuusriskiksi.

Hänen perintöään ei kuitenkaan tuhottu näkyvästi.

Se hajotettiin.

Julkaisemattomia käsikirjoituksia siirrettiin, kirjeenvaihtoa katosi ja asiakirjoja erotettiin alkuperäisestä asiayhteydestään. Tarkoituksena ei ollut poistaa Aspaa historiasta, vaan tehdä hänestä merkityksetön.

Jäljelle jäi kuva omituisesta taiteilijasta ja pseudokielitieteilijästä.

Kadonnut arkisto

Wettenhovi-Aspan kuoleman jälkeen hänen kirjeenvaihtonsa ja julkaisemattomat käsikirjoituksensa hajaantuivat.

Erityisen merkittävä oli Aspaan yhdistetty kartano, jossa huomattavaa osaa aineistosta kerrotaan säilytetyn. 1970-luvulla rakennus purettiin ja alue tasattiin puskutraktorilla. Ei tiedetä, tuhoutuiko arkisto vai oliko se poistettu jo aikaisemmin.

Etsittäväksi on luokiteltu erityisesti Pariisin kirjeenvaihto, julkaisemattomat kielitaulukot, Egyptiä koskevat käsikirjoitukset sekä Aspan viimeisten vuosien muistiinpanot.

Nova Polariksen arvio

Helsinki Codexin digitalisointi osoitti, ettei Wettenhovi-Aspan vaikutusta voida jäljittää vain hänen nimensä perusteella. Hänen jälkiään esiintyy hajallaan kirjeissä, luonnoksissa ja muiden henkilöiden arkistoissa.

Sodanjälkeinen häivyttäminen onnistui, koska mitään yksittäistä suurta salaisuutta ei tarvinnut tuhota.

Riitti, että tekijyys, lähdeaineisto ja henkilökohtaiset yhteydet erotettiin toisistaan.

Wettenhovi-Aspaa ei tämän vuoksi tule pitää Mustan Faaraon tietoisena palvelijana. Todennäköisemmin hän oli nuoruudessaan altistunut henkilö, joka käytti loppuelämänsä yrittäessään antaa kokemukselleen ymmärrettävän muodon.

Sodan jälkeen ymmärrettiin, ettei välittäjän kuolema poistanut vaaraa niin kauan kuin hänen aineistonsa säilyi.

Siksi Wettenhovi-Aspaa ei poistettu historiasta.

Hänet jätettiin sinne yksin.