Vuosina 1906–1908 Carl Gustaf Emil Mannerheim teki Venäjän yleisesikunnan toimeksiannosta lähes kaksivuotisen matkan Keski-Aasian halki Kiinaan. Virallisesti hän esiintyi tutkimusmatkailijana, mutta matkan keskeinen tarkoitus oli sotilastiedustelu: Mannerheim kartoitti kulkureittejä, teitä, solia, varuskuntia ja Kiinan läntisten alueiden poliittisia oloja.
Matka kulki Silkkitien alueiden kautta aina Pekingiin. Mannerheim osoittautui samalla järjestelmälliseksi dokumentoijaksi. Hän teki kartoituksia ja muistiinpanoja, suoritti antropometrisiä mittauksia sekä otti noin 1 300 valokuvaa. Hän keräsi lisäksi lähes 1 200 etnografista esinettä sarttien, kirgiisien, uiguurien, tiibetiläisten ja kiinalaisten keskuudesta. Suuri osa esineistöstä päätyi myöhemmin Suomen kansallisiin kokoelmiin.
Matkan kirjallinen aineisto oli yhtä merkittävä. Mannerheim hankki ja toi mukanaan vanhojen käsikirjoitusten jäännöksiä, jotka päätyivät Suomalais-Ugrilaisen Seuran haltuun. Lisäksi matkalta säilyi päiväkirjoja, karttoja, muistiinpanoja ja mittaustuloksia.
Mannerheimin kirjasto
Kaikkea Mannerheimin Aasiasta hankkimaa kirjallista aineistoa ei luovutettu tieteellisille kokoelmille. Osa käsikirjoituksista ja niiden kopioista jäi hänen yksityiseen haltuunsa.
Näiden ympärille alkoi muodostua kokoelma, jota myöhemmissä asiakirjoissa kutsutaan Mannerheimin kirjastoksi.
Sen ensimmäisen kerrostuman muodostivat Keski-Aasiasta ja Kiinasta tuodut käsikirjoitukset: uskonnolliset tekstit, rituaaliohjeet, paikalliset kronikat, kartat sekä katkelmat, joiden alkuperää tai kirjoitusjärjestelmää ei kyetty varmasti tunnistamaan. Mannerheim täydensi aineistoa myöhemmin Venäjältä ja Euroopasta hankkimillaan teoksilla.
Kirjaston merkitys ei perustunut yksittäiseen kirjaan vaan siihen, että Mannerheim säilytti toisiinsa liittymättömiltä vaikuttaneet tekstit samana kokoelmana. Hänen matkamuistiinpanonsa, karttansa ja reunahuomautuksensa muodostivat niiden välille ensimmäisen luokittelujärjestelmän.
1930-luvulla kokoelma sai uuden merkityksen. Mannerheim antoi Kruununhaan looshin käyttöön osia kirjastosta, kun ryhmä alkoi vertailla Suomessa havaittuja poikkeuksellisia ilmiöitä Keski-Aasian kansanperinteeseen, rituaaleihin ja Mannerheimin matkallaan keräämään aineistoon.
Kirjaston ympärille alkoi samalla muodostua toinen aineistokerrostuma: tutkimusmuistioita, käännöksiä, ristiviitteitä, karttoja, tapausraportteja ja menetelmiä, joiden avulla alkuperäisiä tekstejä pyrittiin tulkitsemaan. Tämä tutkimusaineisto levisi useisiin arkistoihin eikä ollut enää riippuvainen itse kirjaston säilymisestä.
Stella Polaris ja kirjaston katoaminen
Syksyllä 1944 Operaatio Stella Polariksen yhteydessä Mannerheimin kirjasto siirrettiin muun arkaluonteisen tiedusteluaineiston mukana pois Suomesta tai hajautettiin ennen mahdollista Neuvostoliiton miehitystä.
Tämän jälkeen kirjaston jäljet katoavat.
Myöhemmissä selvityksissä sen osia on epäilty päätyneen Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon, mutta kokoelman myöhempää sijaintia ei ole kyetty osoittamaan. On myös mahdollista, että kirjasto hajotettiin tarkoituksellisesti useisiin erillisiin kokoelmiin.
Alkuperäisen kirjaston katoaminen ei kuitenkaan hävittänyt sen ympärille syntynyttä tietoa. Suomeen jäi kopioita, käännöksiä, tutkimusmuistioita, tapausraportteja, hakemistoja ja ennen kaikkea menetelmiä, joiden avulla aineistoa oli tutkittu.
Nämä materiaalit jatkoivat hajanaista elämäänsä Päämajan tiedustelun, Kruununhaan looshin, sodanjälkeisten turvallisuusorganisaatioiden ja yksittäisten tutkijoiden arkistoissa.
Helsinki Codex
Vuonna 2010 käynnistetyn vanhojen tiedustelu- ja tutkimusaineistojen digitoinnin yhteydessä huomattiin, että eri arkistoissa säilyneet dokumentit sisälsivät samoja viittauksia, luokittelutapoja ja tutkimusmenetelmiä.
Aineistot yhdistettiin ensimmäistä kertaa sähköisesti.
Mannerheimin kirjasto oli kadonnut yli kuusikymmentä vuotta aikaisemmin, mutta sen ympärille muodostunut tutkimusperinne oli säilynyt.
Digitoituun kokonaisuuteen koottiin alkuperäisten tekstien jäljennöksiä, käännöksiä, historiallisia tapausraportteja, tiedusteluaineistoa, havaintosarjoja sekä vuosikymmenten aikana kehittyneitä analyysimenetelmiä.
Tälle kokonaisuudelle annettiin nimi:
HELSINKI CODEX.
Helsinki Codex ei siten ole Mannerheimin kirjaston digitaalinen kopio. Se on kadonneen kirjaston ympärille yli vuosisadan aikana muodostuneen tiedon, havaintojen ja tutkimusmenetelmien koottu jatkumo.
