Kyynel oli Suomessa toisen maailmansodan aikana kehitetty pienikokoinen lyhytaaltoradio, joka suunniteltiin erityisesti kaukopartioiden ja tiedustelijoiden yhteydenpitoon. Sen avulla vihollisen selustassa liikkuva pieni partio saattoi lähettää sähkötyksellä tiedustelutietoja satojen kilometrien päähän.
Ensimmäiset Kyynel-laitteet kehitettiin jo ennen talvisotaa, ja niitä käytettiin talvi- ja jatkosodan aikana. Laitteen keskeisiä kehittäjiä olivat suomalaisen radiotiedustelun asiantuntijat, erityisesti Lauri Hallamaa. Nimi Kyynel liittyi radioperheeseen, jonka eri versioita kehitettiin sodan aikana.
Kyynel käytti HF- eli lyhytaaltotaajuuksia. Niiden erityinen ominaisuus on, että sopivalla taajuudella radioaalto voidaan suunnata antennista ylöspäin. Noin 60–400 kilometrin korkeudessa sijaitsevan ionosfäärin vapaat elektronit muuttavat aallon etenemissuuntaa niin voimakkaasti, että se kaartuu takaisin kohti maanpintaa.
Näin lähettimen ja vastaanottimen välillä ei tarvita suoraa näköyhteyttä:
Kyynel → radioaalto ylöspäin → ionosfääri → aalto takaisin maanpinnalle → vastaanottoasema
Tämän ansiosta muutaman watin tehoinen kannettava lähetin saattoi saada yhteyden satojen kilometrien päähän. Radioaalto saattoi myös palata maanpinnalta uudelleen ionosfääriin ja takaisin, jolloin lyhytaalloilla voidaan saavuttaa vielä huomattavasti pidempiä etäisyyksiä.
Yhteyden toimivuus riippui kuitenkin voimakkaasti käytetystä taajuudesta, vuorokaudenajasta, vuodenajasta ja ionosfäärin tilasta. Auringon ultravioletti- ja röntgensäteily ionisoi yläilmakehää, minkä vuoksi ionosfäärin ominaisuudet muuttuvat päivän ja yön välillä. Myös Auringon aktiivisuus ja geomagneettiset häiriöt vaikuttavat lyhytaaltoyhteyksiin.
