Pohjan Piiri

Pohjan Piiri oli epävirallinen suomalainen kansallisromanttinen verkosto, jossa taiteilijat, arkkitehdit, tutkijat ja esoteerikot yhdistivät osaamistaan suomalaisen kansanperinteen ja maiseman tutkimiseen. Se ei ollut muodollinen järjestö tai varsinainen salaseura, vaan henkilökohtaisten suhteiden ja yhteisten tutkimuskohteiden ympärille muodostunut piiri.

Verkostoon kuuluivat Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Eliel Saarinen, Armas Lindgren, Herman Gesellius, Pekka Ervast, Hilda Flodin, Sigrid af Forselles, Vera Hjelt, Ellen Thesleff ja Meri Genetz.

Kansanperinne ja boreaalinen topografia

Pohjan Piirin tutkimuksen lähtökohtana oli 1800-luvulla kerätty suomalainen kansanperinne. Kansalliskirjastoon päätyneitä runoja, loitsuja, paikannimiä ja paikallisten kertomusten toisintoja verrattiin niiden maantieteelliseen alkuperään.

Piiri havaitsi, etteivät samankaltaiset kertomukset sijoittuneet maisemaan sattumanvaraisesti. Kun folkloristinen aineisto yhdistettiin paikkoihin, pyhiin kohteisiin ja luonnonmuotoihin, siitä alkoi hahmottua boreaalinen hyperdimensionaalinen topografia.

Kalevalan kertomus Sammon rikkoutumisesta tulkittiin vääristyneeksi muistoksi todellisesta tapahtumasta. Suomen alueelle hajonneet Sammon fragmentit olivat synnyttäneet ympärilleen anomalioita, joista kansanperinne oli säilyttänyt hajanaisia muistoja.

Hvitträsk

Hvitträsk muodostui Pohjan Piirin epäviralliseksi kokoontumispaikaksi. Siellä eri alojen osaaminen voitiin yhdistää: kansanperinne, kuvataide, arkkitehtuuri, geometria ja esoteerinen tutkimus muodostivat rinnakkaisia tapoja tarkastella samoja ilmiöitä.

Piirin tutkimuksen erityispiirre oli juuri tämä monitieteisyys. Hyperdimensionaalista rakennetta ei pyritty kuvaamaan vain tekstinä tai karttana, vaan myös maiseman, kuvien ja arkkitehtonisen geometrian kautta.

Kansallismuseo

Kansallismuseossa Pohjan Piirin tutkimus sai konkreettisen muodon.

Rakennuksen arkkitehtoninen geometria ja Akseli Gallen-Kallelan Sampo-aiheiset freskot muodostivat yhdessä järjestelmän.

Kansallismuseo ei siten ollut Piirille ainoastaan kansallisen historian säilytyspaikka. Sen arkkitehtuuria ja kuvastoa voitiin käyttää myös Sammon hyperdimensionaalisten rakenteiden hahmottamiseen.

Koli ja Kalevalatalo

Pohjan Piirin tärkeimpiä tutkimuskohteita oli Koli.

Eero Järnefelt tallensi Kolin maisemaa. Gallen-Kallela muutti havaintoja kuvalliseksi järjestelmäksi. Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren puolestaan muuttivat rakennetta geometriaksi ja arkkitehtuuriksi. Pekka Ervast tarjosi järjestelmälle esoteerisen tulkintamenetelmän.

Työ huipentui Eliel Saarisen Kalevalatalon suunnitelmiin.

Toteutumattoman rakennuksen piirustukset olivat samalla malli Kolin hyperdimensionaalisesta topografiasta. Niihin koodautui yhdeksän oven ja yhdeksän lukon järjestelmä.

Kalevalatalon piirustuksia voitiin tämän vuoksi lukea kahdella tavalla: rakennussuunnitelmana ja karttana.

Niiden sisältämä rakenne liittyi Louhen valtakunnan halki johtavaan järjestelmään.

Kolin Pirunkirkko – 34 metriä pitkä kallionhalkeama, johon liittyy tietäjäperinnettä ja yhteydenottoa henkimaailmaan. Vielä parempi yksityiskohta: akustisessa tutkimuksessa luolasta löytyi epätavallinen resonanssi, joka vahvistaa ja pitkittää ääntä tietyllä taajuudella.