Harakoiminen
Harakoiminen on suomalaisessa kansanperinteessä tunnettu rituaalinen tapa, jossa nainen seisoo hajareisin kohteen yllä, astuu sen yli tai suuntaa paljastetun alapäänsä kohti torjuttavaa voimaa. Tavan taustalla on vanha käsitys väestä: ihmiseen, eläimiin, paikkoihin ja luonnonilmiöihin liittyvästä voimasta, jota voitiin käyttää toisen väen hallitsemiseen, torjumiseen tai häpäisemiseen. Naisen sukuelimiin liittyi erityisen voimakas väki, koska niihin yhdistyivät syntymä, veri ja elämän alku.
Harakoiminen on säilynyt kansanperinteessä yksinkertaistuneena muistona todellisesta karkotusmenetelmästä. Sen vaikutus ei perustu loitsun sanoihin tai rituaaliesineisiin vaan suorittajan kykyyn kohdistaa oma väkensä toista olentoa vastaan.
Vähäisempiin hyperdimensionaalisiin olentoihin harakoiminen voi vaikuttaa voimakkaasti. Syväläiset, peikot ja vastaavat olennot voidaan pakottaa vetäytymään, keskeyttämään hyökkäyksensä tai poistumaan paikasta. Vaikutuksen voimakkuus riippuu ennen kaikkea naisen tahdosta ja kyvystä hallita omaa väkeään.
Muinaisiin olentoihin vaikutus on huomattavasti rajallisempi. Harakoiminen ei kykene karkottamaan tai vahingoittamaan Ihtikan, Suurnikkurin tai vastaavan muinaisen kaltaista olentoa. Poikkeuksellisen voimakkaasti suoritettuna se voi kuitenkin hetkeksi pakottaa tällaisen olennon pysähtymään tai vetäytymään suorittajan välittömästä läheisyydestä.
Tästä syystä vanhoissa kuvauksissa harakoiminen esiintyy toisinaan viimeisenä keinona tilanteessa, jossa tavalliset suojautumismenetelmät ovat epäonnistuneet. Rituaalin ulkoinen muoto on yksinkertainen ja jopa alkukantainen, mutta sen periaate on sama kuin monissa vanhoissa suomalaisissa karkotusmenoissa:
väkeä vastaan asetetaan voimakkaampi väki.
Ignis Aeternus WH 40K campaign notes 